Voihan geenimuokattu hiiri sentään. Enää ei ole lainkaan niin innostunut olo tästä koulunkäynnistä kuin vielä kuukausi sitten oli. Tentit tulee, ja pilaa aina kaiken. Tän viikon tenttiin en oikein jaksanut lukea, kun alue oli niin valtaisa, eikä ollut mitään hajua, mitä tentissä kysyttäisiin. Kävin sen kuitenkin tekemässä, mutta en ole varma menikö se läpi. Olen nyt tänään yrittänyt lukea ensi viikon tenttiin, jotta ei nyt sentään kahta rästitenttiä jäisi joulun alle. Materiaalia ei olisi edes kovin paljoa nyt, mutta jotenkin vain tökkii. Tekisi niin mieli touhilla kaikkea muuta kuten piirtää, katsoa leffoja ja lähteä vaikka lenkille. Mutta pakko jaksaa. Tämä olisi nyt tämän tenttirupeaman viimeinen tentti. Sitten olisi melkein kuukausi taukoa ennen seuraavaa sumaa.
Vaikka tenttitaival on joka vuosi yhtä kuoppainen, on elämässäni tapahtumassa myös jännittäviä muutoksia, joista olen hyvinkin innoissani. Minulla on nimittäin nyt kaksi alustavaa varausta. Toinen alustava varaukseni on koiranpennusta. Olen odotellut pitkään, ja nyt vihdoin olen päässyt näin lähelle. Olen jonottanut ja odotellut, että oikeanlainen yhdistelmä sattuisi onnistumaan, ja näin on nyt käynyt. Koiraa ei ole minulle vielä täysin luvattu, sillä kasvattaja tahtoo tavata minut ensin. Ensi kuun alussa matkaammekin siis Janin äipän luokse viikonloppuvierailulle, jotta voimme samalla poiketa katsomassa koiravauvaa, ja minulla on mahdollisuus todistaa, että tulen olemaan sille se paras mahdollinen omistaja.
Toiseksi, meillä on alustava varaus uuteen asuntoon. Tämä asunto sijaitsisi Väinölänniemessä, ihan keskustan tuntumassa. Emme pääse vielä katsomaan asuntoa, sillä koko talo on remontissa tällä hetkellä. Sen kuitenkin tiedän, että asunto on lähes 10 m^2 pienempi kuin nykyinen. Muutto olisi siis ainakin hyvä veruke viskata kaikki turha menemään. Emme ole vielä irtisanoneet nykyistä vuokrasopimusta, mutta ensi viikon alussa kai sekin olisi tehtävä. Uskon kyllä, että se uusi asunto tulee olemaan parempi kuin tämä, joten sinänsä uskallan kyllä irtisanoa nykyisen, vaikken vielä olekaan nähnyt tulevaa kämppää. Tämä nykyinen asunto on synkkä, ja täällä on jokin vesivahinkokin, jota ei roeta korjaamaan. Lisäksi puijonlaaksoon on se ällöttävä mäki. Ainut mikä harmittaa, on se että täällä on niin paljon paremmat lenkkimaastot kuin jossain keskustan liepeillä.
Että tällaisia suunnitelmia. Varmaan ihan ymmärrettävää, että kun on muutto ja koira ja kohta joulukin niin lähellä, niin tällaisen pienen tyttöparan on hyvin vaikea keskittyä joihinkin niin epäinnostaviin asioihin kuin tentteihin. Tämä on niitä hetkiä, kun on kerrassaan vaikea elää tässä hetkessä. Ajatuksen karkaavat vähän väliä tulevaan, joka toisaalta on vielä hiukan epävarma. Nuohan tosiaan ovat vain alustavia varauksia.
(Kuten varmaan huomasitte, lisäilin tähän tällaisia kivoja mihinkään liittymättömiä täytekuvia arkistojen kätköistä. Oli muuten niin ankean näköinen tekstiseinä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti