Olen koko kesän koettanut syödä mahdollisimman vähän punaista lihaa, eli minun tapauksessani sikaa ja nautaa. Omasta mielestäni olen onnistunut asiassa melko hyvin. En ole siis lopettanut täysin missään vaiheessa punaisen lihan käyttöä, mutta olen yrittänyt aina suosia muita vaihtoehtoja, eli kanaa, kalaa ja kasvisruokaa. Tämä viikko ei kuitenkaan ollut millään muotoa tyylikäs lopetus tälle vähälihaiselle kesälleni. Voisikin sanoa, että tämä on ollut oikea jauhelihaviikko:
Maanantaina söin koulussa jauhelihapihvejä ja kotona teimme janin kanssa jauhelihatortilloja.
Tiistaina söin Mirkan hampparin tähteet, jossa niin ikään oli jauhelihaa pihvin muodossa.
Keskiviikkona söin koulussa makaronilaatikkoa, jossa ainakin piti olla jauhelihaa.
Tänään sitten söin koulussa oikein jauhelihamureketta ja kotona jauhelihaa kasviksilla.
Huomenna viikon kruunaa yllättävästi kinkkujuustokroisantti, jonka ostin evääksi junamatkalleni.
Ei minua sinänsä mitenkään haittaa se, että olen syönyt näin paljon jauhelihaa tällä viikolla. Haluan kuitenkin jatkaa punaisen lihan välttelyä ainakin jossain määrin, sillä pelkään sen terveyshaittoja suuressa käytössä. Jokaisella on omat terveysuskomuksensa, ja minä uskon, että liiallinen punaisenlihan syöminen ei ole hyväksi. Sen suurempia argumentteja minulla ei ole, tämä on tällainen uskon asia vain.
Mutta miksi söin viikolla noin paljon jauhelihaa, kun koulussahan minulla on aina vara valita myös kana/kala vaihtoehto tai kasvisvaihtoehto? Voin sanoa että yksinkertaisesti alkaa tulla jo korvista ulos nuo Amican kasvisruuat, kun niitä olen tässä jo vuodenpäivät syönyt. Myös kala- ja kanaruuat ovat usein aika öklöjä. En myöskään syö mielelläni perunaa, koska se ei sovi mahalleni. Niinpä siis maku ratkaisi kyllä tällä viikolla. (Lisäksi jauheliha oli tarjouksessa lähikaupassamme, kaksi pakettia yhden hinnalla! )
No mutta, mitään en kadu, mutta ensi viikolla ei taideta tähän taloon ostaa jauhelihaa.
"Meitsistä tulee isona jauheliha!"
Muita kuulumisia sen verran, että Eve ja Ossi kävivät täällä Kuopiossa viime viikolla, ja huomenna minä lähden taas vastavierailulle RAUMALLE. Hui. Selviydynköhän sinne asti. Luultavasti jään jonnekin Tampereen rautatieasemalle jumiin tms, mutta hakekoot poliisi minut sitten sieltä turvaan yöksi. Juna lähtee täältä Kuopiosta huomenna vartin yli kuusi aamulla. Aih nam. Olen päättänyt etten stressaa yön nukkumisia, ja nukun sitten junassa.
Luin myös niitä kirjoja, niin kuin aioin. Luin 3 kirjaa:
Kira Poutiainen: Rakkautta on the rocks. Liian lissukirja makuuni. Joka toisella sivulla esiintyi ilmaus "anyways" ja muutenkin koko kirjan aihe oli kaukana omasta mielenkiinnon maailmastani. Mutta helppo lukea ja sopi hyvin ensi kirjaksi pitkän tauon jälkeen.
Seppo Heikkinen: Mansikkakarnevaalit. Tästä tykkäsin. Ehkä siksi että päähenkilö oli kotoisin kotikaupungistani Iisalmesta tai ehkä jostain muuta syystä, mutta tykkäsin joka tapauksessa. Tämäkin oli helppolukuinen ja juonessa oli helppoa pysyä mukana.
Kauko Röyhkä: Avec. Ilmeisesti Röyhkä on olevinaan jo niin iso nimi, että voi kirjoittaa täysin ilman välimerkkejä. Sehän on vain tyyliseikka tai jotain. Joka tapauksessa kamalaa luettavaa, kun oikeasti sivullaan oli ehkä yksi välimerkki, jos sitäkään. Juoni oli tylsä ja outo. Ei kyllä ollutkaan varmaan ihan minun ikäluokalleni kohdennettu teos. Suosittelen 40+ miehille.
Lainasin myös kolme uutta kirjaa näiden tilalle, mutta niitä en ole saanut vielä luettua, enkä ole varma tulenko saamaankaan, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että olen lukanut tämän kesän aikana edes nuo kolme kirjaa!