Karannut eläin kidutetaan hengiltä laillisesti

Facebookkiini on alkanut ilmestyä kannanottoja jotakin EU:n suunnittelemaa uutta koe-eläinlakimuutosta kohtaan. Omaan korvaani ajatus kuulosti hyvin huvittavalle, niinpä ajattelin ottaa asiasta vähän selvää. Omat Facebook-kaverini ovat selvästi lukeneet asiasta Starasta ja muista samankaltaisista viihdelehdistä. Itse päätin kuitenkin olla kriittisempi, ja luin tuon hallituksen esityksen kohdat, jotka tämän kohun ovat nyt saaneet aikaan. En todellakaan ole mikään asiantuntija koe-eläimiin liittyen, enkä varsinkaan lakiasioissa, mutta minkään Stara-lehden puolueelliseen nettiartikkeliin en suostu mielipidettäni tästä asiasta perustamaan.

Nappasin tähän nyt hallituksen esityksestä eduskunnalle joitain lainauksia, jotka mielestäni nyt ovat tässä kritiikin alla.

"Pykälän 2 momentissa säädettäisiin direktiivin 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että irrallaan tavattuja tai villiintyneitä kotieläinlajeihin kuuluvia eläimiä ei saisi käyttää hankkeessa. Kielto on tarpeen, koska näiden eläinten taustaa ei yleensä tunneta ja koska eläinten kiinniottaminen ja käsittely aiheuttaa niille usein kärsimystä. Ehdotetun lain 26 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan hankeluvassa voitaisiin kuitenkin myöntää poikkeus edellä mainitusta vaatimuksesta, jos on olemassa erityisen tärkeä tarve eläinten terveyttä ja hyvinvointia taikka ympäristön tai ihmisten ja eläinten terveyden vakavia uhkia koskeville tutkimuksille, ja voidaan tieteellisesti perustella, että hankkeen tarkoitus voidaan saavuttaa vain käyttämällä irrallaan tavattua tai villiintynyttä eläintä."

"Pykälän 3 momentissa säädettäisiin direktiivin 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että hankkeessa ei

saisi käyttää luonnosta pyydystettyjä eläimiä. Ehdotetun lain 26 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan hankeluvassa voitaisiin kuitenkin myöntää poikkeus edellä mainitusta vaatimuksesta, jos voidaan tieteellisesti perustella, että hankkeen tarkoitusta ei voida saavuttaa käyttämällä tavoitekasvatettua eläintä."

(Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta ja laiksi eläinsuojelulain muuttamiseksi )

Tässä sitten vielä suoria lainauksia Stara-lehden näkemyksestä asiaan:

"Toisin sanoen perheestään eroon joutuneet lemmikit voitaisiin jatkossa kiduttaa hengiltä laillisesti."

"Toisin sanoen lemmikkejä voidaan jatkossa esimerkiksi varastaa kotipihoista ja myydä sen jälkeen koe-eläimiksi."

(Stara: Järkyttävä lakimuutos Suomeen - löytöeläimet voidaan kiduttaa hengiltä)

En oikein tiedä edes mistä aloittaa. Ensinkin, mielestäni tuo aloite ei millään tavalla tarkoita sitä, että nyt joku tulee pihaasi, varastaa rakkaan Fifisi, ja myy sen koe-eläimeksi. Ei varmaan olisi mikään tuottoisin bisnes. Luultavasti lupa eläinkokeeseen, jossa saisi käyttää jotain kulkukissoja, olisi melkoisen paperisodan takana, eikä kukaan lähtisi sitä ilman erittäin hyvää syytä hakemaan. Lisäksi miksi kukaan tutkija tahtoisi mistään pienestä syystä käyttää jotain kulkukissaa tutkimuksissaan, kun tavoitekasvatetulla eläimellä saavutetaan paljon luotettavampia ja parempia tuloksia?

Ja olisihan tästä aloitteesta hyvääkin. Olemme saanet nyt nähdä nämä lintu- ja sikainfluenssat, jotka eivät tosin ole vielä olleet mitään kovin merkittävän tuhoisia tauteja. Mutta mistä sitä ikinä tietää, vaikka yhtäkkiä puhkeaisikin hyvin vaarallinen epidemia, joka leviäisi vaikka harakoiden mukana ihmisiin. Olisihan se paljon tehokkaampaa päästä tutkimaan suoraan näitä harakoita, ja tätä kautta koittaa löytää mahdollisesti hoitokeino.

Eläinkokeethan on sellainen asia jossa varmasti löytyy aina vastustajia ja kannattajia. Itse lukeudun ennemmin jälkimmäisiin. Lääketiede ei olisi mitenkään voinut kehittyä, eikä tulisi kunnolla kehittymäänkään ilman koe-eläinten käyttöä. Lisäksi olen sen verran kotiin päin kääntynyt, että nään ihmisen elämän jotenkin arvokkaampana kuin hiiren elämän. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka kokevat, että kaikki elämä on tasa-arvoista, mutta empä tiedä yhtään ihmistä, joka jättäisi tautinsa hoitamatta sen takia, kun hoitokeino/lääkeaine on eläimillä testattu.

Valitettavasti eläinkokeiden vastustajia edustaa näkyvämmin aina se suuriääninen joukko varhaisteinejä tyttösiä. Tämän takia en ole kuullut järkevää keskustelua aiheesta missään. Nytkin kun lukee näitä tämän aloitteen vastustajien kommentteja, niin en tiedä itkeä vai nauraa. Tässäpä ihan muutama esimerkki:

"Ihan sairasta tollanen!! Löytö eläimiksi lasketaan myös karanneet kotilemmikit. En ikinä vois antaa anteeks et mun koiralle tehtäis jtn pahaa jos se karkaa vaikka säikähdyksen seurauksena. Ton lain keksijälle pitäis tehdä niitä kokeita!!!!!!" Juu ihan varmasti se sun Rekku marssitetaan samantien jonnekin tutkimuslaboratorioon, jos vahingossa sen karkuutat. Sitä paitsi kyllähän nykyäänkin löytöeläimistä suuri osa tapetaan, kun niille ei kotia löydetä. 

"Minkään eläimen paikka, lemmikkien kaikkein vähiten, ei ole yhdenkään tutkijan tutkimuspöydällä kidutettavana "tieteen" vuoksi.
Ennemmin suosittelisin, että nämä lakia puoltavat tahot pestattaisiin samaisiin kokeisiin ja sitten kysytään onko se eettistä ja kivutonta." Niin kuin tuossa jo aiemmin mainitsin, tuskimpa tämäkään kirjoittaja kieltäytyy terveydenhuollosta eläinten hyväksi. Tai mistäpä minä tietäisi, mutta epäilen vahvasti. Ja missään ei väitetä, että eläinkokeet olisi täysin kivuttomia, mutta eläimelle aiheutettava kipu ja kärsimys on kyllä laskettu niin minimaaliseen, kuin vain mahdollista. 

"MITÄ SEURAAVAKSI?KODITTOMAT LAHJOITETAAN TIEDETUTKIMUKSILLE?TIETÄÄKSENI TÄMÄ ON SIVISTYSVALTIO,JOTEN OLISI IHAN SUOTAVAA ETTÄ SE TOIMISI SEN MUKAISESTI !!!!" Siinä vasta hyvä idea. Mutta oikeasti, eikö sivistysvaltiossakin ole tärkeää, että pystytään suojaamaan kansaa kaikkia mahdollisia uhkia vastaan pahoissakin tilanteissa?

"tää on niin väärin. jos lemmikki vaikka karkais ihan vahingossa nii turha sitä oottaa kotii takas ku se on jo jossain koe-eläimenä. tää on niin julmaa. ihmiset ei näköjään kunnioita ollenkaan muita eläviä olentoja. aina vaan ajatellaan omaa parastaan eikä muita eläviä olentoja. mulla menee hermot tälläsessä. ja vielä toi KIDUTUS. on lupa kiduttaa elävältä. voi herranjumala, nyt ollaan tosi pohjamudissa, hyvä ihmiskunta. kuulkaa ihmiset vois testata niitä juttujaan ihmisillä joille ne jutut tulee turha siinä on eläimiä kiduttaa ku ei niitä auta ne kokeet milläälailla." Eläinkokeiden ideahan tosiaan on kiduttaa eläimiä. Ihmiset ei taida ymmärtää, että esimerkiksi käyttäytymiskokeet ovat eläinkokeita. Tai no kai sekin voi olla eläinrääkkäystä, mutta kyllähän eläimen lemmikkinä pitämistäkin voi pitää eläinrääkkäyksenä, jos ääripäihin mennään. Lisäksi kyllähän myös eläinten lääkkeet testataan eläinkokeilla. 

Näitä  ihmeellisiä täysin pelkkään mielikuvaan rakennettuja mielipiteitä löytyy vaikka millä mitalla, mutta pitipä muutama esimerkki tähän ruotia. Loppupäätelmänä voisin sanoa, että kannatan tätä lakialoitetta ihan vaan sen takia, että haluan olla erimieltä näitten kärjistettyjen ja aivan ylilyötyjen kauhiskenaariovastustajien kanssa.

Koiria käytetään jo nyt eläinkokeissa vähän. Yleisin käytetty koe-eläin koira on beagle. (Kuva: animalia.fi)

Olisi kiva kuulla mitä mieltä muut ihmiset ovat tästä asiasta? Ollaanko tässä nyt menossa kehityksessä eteen- vai taaksepäin?

Miesten kauppa

Tänään on Janin synttärit. Onnea Jani!

Vaikket mun blogia ees lue.

:(

Joka tapauksessa emme ole juhlistaneet kamalasti. Kävimme Motonetissä ostamassa moottoriöljyä ja sytytystulppia. Pitää kyllä hiukan valittaa siitä saamerin kaupasta. Se on selkeästi tehty jollain miesten logiikalla. Ensinkin, sellaisia hyllyjä täyttäviä myyjiä, joilta voit kysyä apua, ei ole. Ainoat auttavat myyjät ovat niitä, jotka hakevat varaosia varastosta. Niitä joiden juttusille pääset, kun olet ensin vuoronumero kourassa odotellut sen kymmenen minuuttia. Ja he auttavat vain varaosien kanssa. Huoh. Selvästikin suomalaisille miehille tarkoitettu liike: "Jos en jotain tiedä tai löydä, niin sitä en kuitenkaan voi tunnustaa kenellekään, joten en tarvitse apua näissä autooni liittyvissä kysymyksissä." Tokihan siellä on ne ihanaiset tietokoneet, joilta voit etsiä tuotteita, mutta kun löydät tuotteen, saat vain sen jonkin hemmetin tuotenumeron. Jos tuote numeron on vaikka 11-1234 niin sitä voisi kuvitella, että se sitten sijaitsee hyllyssä 11, mutta ei, se voi sijaita missä vain. Joten miten tämän tuotenumeron pitäisi auttaa minua löytämään haluamani tuote siitä kaksikerroksisesta moottoajoneuvokauppakeskuksesta. Etsimme niitä samperin sytytystulppia varmaan puoli tuntia ! (Ja lopulta ne olivatkin varaosia, jotka pitikin hakea vuoronumeron kautta myyjiltä.) Jostain syystä Jani ei nähnyt tätä Motonetissä asiointia ollenkaan niin ongelmallisena tapahtumana kuin minä. Ilmeisesti se autonosien katkuinen ilmapiiri jotenkin tekee miehille kodikkaan ja mukavan olon tai jotain. 

Onneksi minulla ei ole autoa tai moottoripyörää, joten minun ei tarvitse yksin selviytyä missään autotarvikeliikkeissä ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Sen sijaan olen kehittänyt itselleni toisenlaisen haasteen. Päätin nimittäin tänään että haluan alkaa venymään enemmän ! Siis ihan fyysisesti. Olen nyt parina päivänä koettanut vähän venytellä illalla, ja tuntuu, että jo nämä pari iltaa ovat auttaneet. 

Olen aina venynyt tosi huonosti. Jo ala-asteella inhosin venyttelyä. Jalkani ovat aina olleet jäykät kuin puupökkelöt, ja sen sijaan että se olisi inspiroinut minua venyttelemään niitä, se ennemminkin sain minut inhoamaan venyttelyä. En ole viimeiseen 6 vuoteen tainnut venytellä itsenäisesti käytännössä lainkaan. 

Mutta nyt on uudet tuulet purjeissa. Olen päättänyt alkaa venytellä vähintään 5 iltana viikossa, ja katsoa mihin sillä pääsee. Minulla ei ole mitään hajua, kuinka nopeasti alan oikeasti saamaan lihaksiini elastisuutta, mutta kohtapa sen näen. Tavoitteeni on todella haastava minulle, haluan nimittäin saada vielä joskus pään polviin kun istun suorin jaloin lattialla. Annan itselleni aikaa tähän haasteeseen 3 vuotta, sillä olen oikeasti ihan nolla tasolla tällä hetkellä. Tällä hetkellä jos istun suorin jaloin lattialla, joudun pinnistelemään, etten kaadu siitä selälleni lattialle. 

 Tähän pyrin! (Kuva: joogahuone.fi)

Tässä aika lailla munkin nykytilanne (Kuva: voice.fi)

Nyt vain kolme vuotta säännöllistä venyttelä, ja katsotaan miten käy. (Ja toivotaan, etten tylsisty tähän hommaan heti ensi viikolla. )

Sekametelisoppaa

Ei ole montaa ruokalajia jota minä en pysty syömään. Tykkään maistella uusia makuja ja uuden koen uudet ruokakokemukset aina positiivisena asiana. Minusta olisi todella kivaa esimerkiksi kokeilla kaikki uusia ruokalajeja. Matkallani tällä makujen tiellä on kuitenkin este. Eräs kanssani saman katon alla asustava vastakkaisen sukupuolen edustaja nimittäin osaa olla melkoisen epäluuloinen uusia ruokia kohtaan. Minä haluaisin vain viskata kaikki tähteet uuniin ja katsoa mitä tulee, mutta ei, Jani tarvitsee ohjeen ja selkeän näkemyksen siitä, millaista ruokaa on tulossa. Ja koska asumme yhdessä, on enemmän kuin järkevää, että teemme ruokaa yhdessä ja syömme yhdessä. Siksi pitää aina valmistaa ruokalajeja, joista molemmat tykkää.

Tiedän kyllä, että minä se oudompi tässä ole. Kovin moni ei tunnu harrastavan kaikkearandomiasekaisinjapannulle -kokkautyyliä. Ei myöskään löydy varmaan montaakaan ihmistä, joka olisi yhtä ruokasuvaitsevainen kuin minä. Kouluruokalassa minusta on tylsää, jos tarjolla on makaronilaatikkoa ja kinkkukiusausta. Tykkään maistella ja koulussakin otan yleensä sen mielestäni vähän erikoisimman ruuan, joka usein on sitten kasvisruokavaihtoehto. 

Mutta miten tämä postaus liittyy mihinkään? No, Janilla on tarve saada kerran viikossa joko pitsaa tai kebabia. Minä en sen sijaan halua syödä näitä ruokia niin usein. Niinpä, kerran viikossa minulla on päivä, kun saan tehdä ruokaa pelkästään itselleni. Ja tänään oli sellainen päivä. Tänään, kuten yleensä aina näinä päivinä, yritän tyhjentää jääkaapistamme jätteitä mahdollisimman hyvin. Jääkaapissa oli juustoa ja graavilohta, joista päädyin tekemään raejuustokasvipannaria. Koska nämä ruuat syntyvät päässä hyvin extempore, myös niiden valmistuksessa tulee usein pieniä ongelmia. Nytkin huomasin vähän liian myöhään, että eihän se mun valtavan paksu pannariklönttini todellakaan käänny siinä pannulla, joten piti käännellä se osissa, mutta hyvää tuli silti. 

Omnomnom.. Näyttääpä herkulliselta..

P.S. Olisin halunnut päästä kirjoittamaan tämäniltaisista, mahtavista Club Coma -bileistä ja Lord Estin keikasta, mutta minulle tuli huomiselle töitä, joten nyt tuli sitten tällainen päivitys.

Kandi etenee

Havahduin tänään jossain neljän ja viiden välillä, kun Jani tuli töistä, etten ole oikestaan noussut sängystä koko päivänä muuta kuin vessaan ja ruokaa hakemaan. Piti siivota ja käydä kaupassa ja mahdollisesti jumpassa tai sählyssäkin, mutta nyt kävi näin. En ihmettele, jos saan jonkun makuuhaavan tältä päivältä. 

Mutta on mun päivän makailuprosessista ollut jotain hyötyäkin. Kandini alkaa nimittäin näyttää nyt ihan hyvältä. Siinä on nyt 20 sivua, kun laskee mukaan kansilehden, sisällysluettelon ja lyhenneluettelon. Mutta urakka ei ole ohi. Vaikka olen yrittänyt kirjoittaa siistiä kelpotekstiä, niin paljon on vielä muotoiltavaa. Lisäksi  en ole merkinnyt vielä lähteitä. Noitten lähteiden merkkailussa tulee olemaan vielä iso työ, mutta ajattelin, että koetan saada kandini nyt melko hyvään palautuskuntoon tässä viikolla, niin voisin ensi viikolla käydä näyttämässä sitä ohjaajalleni. Lähden vapuksi Ouluun, joten en aio silloin todellakaan miettiä mitään kandiin tai muutenkaan kouluun liittyvää enää. 

Kävimme muuten Janin kanssa katsomassa viikonloppuna 21 tapaa pilata avioliitto -elokuva, ja minusta se oli tosi hyvä! Loppu olisi voinut olla parempikin, mutta ei se mitään, kun leffa oli muuten niin hauska. Voi tietysti olla että olin tuolloin vähän juuri tollaisella hömppätuulella, mutta silti, pidin!

Janin ottama kuva minusta kun syön nachoja Amarillossa, jossa myös kävimme viikonloppuna. Olen tästä kuvasta hyvin ylpeä, sillä näytän siinä mielestäni harvinaisen ihmiseltä, johtuen varmaan kuvan huonohkosta laadusta.

Vuosijuhlat

Tiistaina ainejärjestömme täytti 39 vuotta, ja tätä ällistyttävää tapahtumaa juhlittiin ravintola King's Crownissa vuosijuhlasitsien merkeissä. Sitsit eivät kyllä todellakaan olleet mitkään tavalliset sitsit, sillä meitä oli kehoitettu olemaan häiritsemättä muita asiakkaita. Tästä syystä sitseille tyypilliset rangaistukset oli poistettu kokonaan käytöstä, ja lauloimmekin vähän vähemmän, mitä sitseillä yleensä. Minusta näin oli parempi, sillä osallistuinkin koko tapahtumaan pääasiassa hyvän ruuan vuoksi. Hyvä kuitenkin että osallistuin, sillä meitä osallistui tapahtumaan yhteensä vain 16, mikä on kyllä todella vähän. Ehkä ensi vuonna, kun ainejärjestömme täyttää pyöreitä, porukkaa on enemmän.

 King's Crown on musiikkiravintola. Siellä on seinät täynnä kaiken maailman soittimia ja suora pääsy soitinkauppaan. Lisäksi siellä tuntuu olevan musiikkiesityksiä todella usein. Tiistaisinkin on jokin tiistaiklubi, josta pääsimme kesken sitsiemme nauttimaan.

 Pääruoka: häränrintaa punaviinikastikkeella ja parmesaaniperunoilla.

Jälkkäri: suklaakakkua vadelmakastikkeella.

Vuosijuhliin on tapana pukeutua coctailasuun, ja arvoin pitkään laitanko vanhan tutun mekkoni, vai uuden, jonka ostin tammikuussa, ja jota en ole sen koommin pitänyt. Pelkään kokoajan, että ole lihonut sen verran, etten mahdu enää uuteen mekkooni. Yllätys oli kuitenkin positiivinen, kun uusi mekko meni täysin ongelmitta päälle. Päädyin siis pukeutumaan tähän uuteen mekkoseeni.

Teemana oli hovi, että olisi pitänyt kai olla jonkinlainen prinsessä coctailasussa. Tyydyin ostamaan tuollaisen blingin lasten kukkapannan päähäni. 

Kaikissa kuvissa, joita minulla on tuolta sitseiltä itsestäni, näytän ihan hirmu harteikkaalta. Toivottavasti se on vain tuo polero, joka hämää.

Ravitsemustieteistä uusi ponnahduslauta lääkikseen?

Yliopistomme intoilee hakijamäärän kasvusta (x). Erityisesti ravitsemustieteiden suosio on noussut aivan huimasti (x).  Kun viime keväänä ravitsemustieteitä haki lukemaan 377 henkilöä, tänä vuonna määrä lähes kolminkertaistui, ja hakijoita onkin 963. Tämähän kuulostaa äkkiseltään todella hyvältä. Suosio on kasvanut, jolloin myös uskoisi, että uudet opiskelijatkin ovat motivoituneempia, kun joutuvat näkemään vaivaa opiskelupaikkansa eteen.

Mutta onko tämä näin yksinkertaista? Tietysti nyt on muodissa kaikenlainen terveysintoilu. Telkkarissa pyörii vaikka mitä laihdutus- ja elämäntapaohjelmia. Kuntosalit pursuavat porukkaa ja vastaan tuntuu tulee entistä enemmän personal trainereinä toimivia, ja sellaisiksi haluavia ihmisiä. Ehkä tämä kuntoiluintoilu on levinnyt jo ihan yliopistoaloihin asti, ja ihmiset ovat ihan aidon oikeasti innostuneet hakemaan ravitsemusterapeutin pätevyyttä. Tätä tietenkin kaikki varmasti toivovat, mutta voi tässä olla nyt taustalla eräs toinenkin syy. Nimittäin tänä vuonna ravitsemustieteen pääsykokeet järjestettiin ensimmäistä kertaa eri päivänä kuin lääketieteen pääsykokeet. 

Lääketieteelliseen on tunkua, ja harva pääsee sinne heti ensimmäisellä yrittämällään, mutta kukapa nyt haluaisi  vuodeksi tyhjän päälle jäädä. Se aika ennen lääkikseen pääsyä on kulutettava jossain, ja mielelläänhän sen kuluttaisi opiskelemalla tulevaan ammattiin nähden hyödyllisiä kursseja. Siksipä lääkikseen hakijat laittavat haut varmuuden vuoksi moneen muuhunkin paikkaan. Ravitsemustiedehän olisi tällaisena alana aivan ihanteellinen. Se kuuluu terveystieteiden tiedekuntaan ja kursseista saa paljon hyväksilukuja lääketieteelliseen.  Aiemmin, kun lääketieteen ja ravitsemustieteen pääsykokeet ovat olleen samana päivänä, lääketieteelliseen hakijat eivät ole voineet päästä ravitsemukselle. Nyt kun pääsykoepäivät erotettiin, tilanne on toinen. Kaiken lisäksi pääsykoe materiaali on täysin sama, joten sehän olisi jo oikeastaan lääkikseen hakijalle järkevääkin hakea varmuuden vuoksi sinne ravitsemustieteille myös. Jos ei paikka lääkiksestä irtoa, voi mennä vuodeksi opiskelemaan ravitsemusta, ja koettaa vuoden päästä uusiksi. 

Itsekin hain alunperin biolle tarkoituksenani käyttää sitä vain apuna eläinlääkikseen pääsyssä. Niin teki myös moni muu, ja meistä vuonna 2010 biolla aloittaneista on jäljellä varmaan alle 1/3. Siihen aikaan biotieteiden pääsykoe järjestettiin vielä eripäivänä lääketieteen pääsykokeen kanssa. Viime keväänä biotieteen pääsykoe sitten siirrettiin samalle päivällä lääketieteen pääsykokeen kanssa, ja hakijamäärä romahti puoleen. Se ei tullut  yllätyksenä. Siihenhän sillä varmaan pyrittiinki, vähentämään niitä hakijoita, jotka oikeasti eivät alalta edes halua valmistua. 

Ensi syksynäpä sen sitten näkee, että onko ravitsemustieteistä tulossa nyt uusi lääketieteen ponnahduslauta, vai onko kiinnostus alaa kohtaan oikeasti noussut näin radikaalisti joistain muista syistä. 

Ruokaa ja vielä vähän ruokaa

Minulla on ollut keskiviikosta asti vaikka mitä, mistä olisin halunnut kirjoittaa tänne, mutta en ole ehtinyt. Suurin osa asioista on jo unohtanut, mutta haluan nyt kuitenkin päivitellä jotain.

Torstaina Mirka järjesti oman neljän neidin illallisensa. Minun ja Suvin illalliset löytyvät täältä. Tapani mukaan, esittelen nyt illan menuun:

Alkuruokana sipulikeitto.

Pääruoaksi uunissa paistettuja perunoita ja kasviksia. Ruokaa oli enemmän, mutta muistin vasta annoksen puolivälissä ottaa kuvan. 

Jälkkäriksi kerroskiisseli puolukoilla. Tätäkin ehdin maistella ennen kuvan ottamista.

Ruoka oli jälleenkerran hyvää ja sitä todella oli riittävästi ! Ruokailun jälkeen pelasimme vielä Alfapetia. Peleistä on tullut ihan vahingossa jonkinlainen teema näihin meidän illallisiin.

Haluan selittää tuolta pari sanaa. Ensinkin go on peli. Aivan kuin shakki tai tammi yms, joten siksi se hyväksyttiin. Bio on minulle niin läheinen sana, koska opiskelen biotieteitä ja moni kurssini alkaa sanalla bio, kuten biokemia, bioetiikka, bioinformatiikka yms, joten halusin hyväksyä sen. Ja sitten tuo eskannut, se siis on ESkannut oikeasti. Eli kannu jossa on Euroshopper energiajuomaa, ja siitä monikko. Kiitos. 

Perjantaina olin taas leikkelemässä maksoja. Enää jäi kolme blokkia leikkaamatta, ja "työohjaajani" sanoi, että leikkaa ne itse alkuviikosta, joten seuraavalla kerralla, kun menen harjoittelemaan, pääsen jo värjäämään leikkeitäni ! 

Illalla sitten Anne tuli meille ja me tehtiin porkkanakakkua ja katottiin leffa. Oli muuten maailman imelin porkkanakakku tämä. Hyvää oli, mutta ei voi montaa palasta kerralla syödä.

Tänään sitten herättiin siihen, kun Janin äiti soitti, että ovat täällä vajaan tunnin kuluttua. Toivat käydessään kassillisen ruokaa, että nyt sitten pitäs ahkerasti taas syödä. Juuri kun olin päässyt pääsiäisen jälkeen ruotuun herkuttelun kanssa.

Lupauksien lunastaminen

Palasinkin Kuopioon vasta eilen illalla, kun isälläni alkoi eilen työt, ja katsoin eilisen siis pikkusisaruksieni perään. Pääsiäinen sujui mukavasti herkkuja syöden. Sunnuntaina kävimme Runnin kylpylässä syömässä  ihan pääsiäisateriankin. Kiusasin itseäni eilen illalla kotiin tullessani käymällä vaa'alla. Hah. Ei olisi kyllä pitäny. Pitää koettaa nyt vähän rajoittaa tuota imelän syömistä. Ei oikeastaan tee ainakaan nyt edes mieli mitään imelää.

Iisalmessa tapahtui kuitenkin yksi aivan ennen kuulumaton asia. Kokeilin nimittän vetää leukoja äitini tangolla, ja sain vedettyä kaksi leukaa suorilta käsin. Olin niin hämmentynyt tapahtumasta, että lopetin tangon kanssa leikkimisen siihen paikkaan. Meillä ei täällä Kuopiossa ole kotona tankoa, missä voisin treenata, ja kuntosalilla en ole kehdannut mennä yrittämään, kun siellä hävettää liikaa jäädä räpiköimään siihen tankoon, kun ei voimat riitäkään nostaa itseään ylös. Siksi en ole ollut ollenkaan tietoinen, että voimani ovat kasvaneet näinkin paljon. Minun uudenvuoden lupauksiini sisältyi se, että jaksan vetää vuoden loppuun mennessä yhden leuan. Nytpä tuli siis ensimmäinen etappi lupauksista täytettyä. JEAH! Hieno tunne. Viimeksi olen jaksanut vetää leuan joskus ylä-asteella.

Tämä päivä on sitten kulunut proteiinien rakenteiden parissa. Torstaina on tentti, ja aloitin lukemaan vasta nyt. Iisalmessa en saanut tehtyä mitään koulujuttuja. Pitää nyt ottaa itseään niskasta kiinni tämän koulunkin kanssa. Ei olisi kuin reilun kuukauden pinnistys, ja sitten olisi taas kouluhommat ohi vähän pidemmäksi aikaa.