Mätsärit ja mummoilua

Vietin viikonlopun kotikulmillani Iisalmessa äipän luona. Tehtiin pannaria ja uunijuustoa ja vispipuuroa ja kaikkea muuta hyvää. Lauantai tuli vietettyä valtaosin television äärellä leffoja katsellen. 

Meidän pannari vähän pulpahti uunissa.

Äiti oli jostain löytänyt tuollaisen tavattoman söpön pöllön. Kotona on siitäkin mukava käydä, kun aina on ilmestynyt jotain uusia yksityiskohtia.

Koirani Leewi asustelee äitini kanssa Iisalmessa. Heti sohvalle istahtaessani, huomasin että Leewin korvakarvat oli kasvaneet todella paljon ja korvat olivat likaiset. Siispä putsasin korvat ja ajelin karvat pois. 

Leewin korva ennen ja jälkeen karvojen ajelun.

Tämän verran lähti karvaa vain siitä kun ajelin Leewin korvat ja leuanalusen.

Sunnuntaina lähdimme sitten käymään Vieremällä match showssa. Nuorempana kierreltiin Leewin kanssa paljon erilaisissa kilpailuissa, mutta nyt ei oltu 1,5 vuoteen tehty oikein mitään, niin päätin että ihan huvin kannaltahan tuota voisi lähteä pistäytymään ja katsomaan vieläkö Leewi muistaa miten kehässä käyttäydytään. Alku menikin vähän muistellessa, mutta kun aikamme siellä muiden koirien seassa pyörimme, niin Leewikin rauhoittui. Onneksi isot aikuset oli viimeinen luokka, niin saatiin ihan rauhassa katsella sitä mätsärielämää ennen kuin tarvitsi kehään mennä. 

Mätsäri-ilmaa nuuskuttelemassa.

Kehässä meni hyvin. Vaikka en minä oikeastaan muuta ajatellutkaan. Leewi on kyllä tottunut seisomaan vaikka maailman ääriin ja juokseminenkin menee aina tasaisen varmasti. Ainoastaan minua huoletti se miten huonossa kunnossa Leewin turkki oli ja miten sen selkä on päässyt tässä viime vuoden aikana leviämään melkoisesti. Onneksi match showssa ei ilmeisesti tuollaiset asiat vaikuta mitään.

Saimme punaisen nauhan ja sitten sijoituimme vielä kolmansiksi. Palkinnoksi saimme pienen pokaalin, keltaisen ruusukkeen, jonkin lelun ja pihvitikkuja. 

Leewin kanssa kehässä.

Palkintoja lunastamassa.

Paikalla oli tietysti vaikka minkä rotuisia koiria. Erityisesti ihastuin yhteen hollanninpaimenkoiraan. Olen haaveillut pari vuotta lyhytkarvaisesta hollanninpaimenkoirasta tai belgianpaimenkoira malinoisista, mutta elämäntilanteeni vuoksi en ole viitsinyt koiraa ottaa. Mutta kyllä vielä joskus taas. Onneksi minulla on nyt sentään Leewi, jota voin mennä Iisalmeen katsomaan aina kun siltä tuntuu. 

Mätsärin jälkeen lähdimme käymään vielä äitini äidin, eli Hanna-mummon luona. Mummolla oli 82-vuotis-syntymäpäivä perjantaina, joten käytiin onnitelemassa. Ja samalla herkuttelemassa. Mummolla on aina tarjolla valtavasti ruokaa ja herkkuja, kun siellä käy. 

Mummo ja äippä. 

Mummolla ja Timolla on myös oma "tyttö" eli tällainen Molla-Maija.

Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että vaikka olen jo näinkin vanha, minulla on vielä jäljellä 3 suhteellisen pirteää isovanhempaa, sillä isäni molemmat vanhemmat on elossa. Hanna-mummokin on jo iäkäs, mutta asuu kuitenkin vielä omillaan miesystävänsä Timon kanssa. Kyllähän tuo mummo oli tänäkin kesänä käynyt vielä marjassakin moneen otteeseen. 

Kauppakadun Improbatur

Eilinen ilta meni hörhöillessä Kauppakadun baareissa. Tai oikeastaan me, Team Apinamies, olimme vain suojelemassa kilpakumppaneitamme mahdollisilta pahiksilta, jotka olisivat saattaneet tulla juomaan toisten salmarishotit ja sotkemaan muiden haalareita. Ilta sujui onneksemme kuitenkin ilman pahiksia, luultavasti vain läsnäolomme auttoi tällä kertaa ajamaan ne pois. 6 tuntia, 14 baaria, 14 rastia, 10 juomaa. Selviydyimme niistä kaikista, ja lopulta pääsimme maaliin saakka, eli ravintola Albatrossiin.

Tässä siis joukkueemme johon kuului minun eli Piukan Penan lisäksi Pilu Bella, Hyper Hässi ja Super Sussu. Olemme juuri selviytyneet ensimmäisestä rastistamme, eli Bar Freetimesta.

Tässä on tapahtumapaikkamme ydin, eli Vuorikadun ja Kauppakadun risteys. Suurin osa rasteista sijaitsi Kauppakadulla, mutta muutama myös Vuorikadulla.

Tällä rastilla, muistaakseni Ottopojassa, piti arvata korttien värit oikein. Minun ja Hyper Hässin psyykkisistä voimista oli nyt apua!

Voi tätä housujen kirjoa! Turkoosiin haalariin on sonnustautunut tukijamme ja varamiehemme, Jaakko!

Voi tuota intoa katseessani kun minulle annettiin kolikoita. Valitettavasti ne piti sitten viskata edessä olevaan vesisankoon ja mielellään vielä sankon pohjalla olleeseen shottilasiin.

Tämä on ystäväni Maijan takamuksesta. Foodiin oli pitkä ja hidas jono, joten tuli tylsää.

Lopulta selvisimme perille kohteeseemme eli Albatrossiin! Tässä myös näkyy nyt tuo asuni kokonaisuudessaan.

Hyper Hässi ja Super Sussu lauloivat karaokeakin!

Tutustuin tällaiseen pieneen poikaan. Se majaili jonkun tyypin hatussa. 

Phil Harmonic -yhtye esiintyi Albassa. Porukkaa oli tietysti ihan sikana ja voi vain kuvitella miten kuuma tuolla oli. 

Oli kyllä kaiken kaikkiaan ihan hauska impro vaikka hävitinkin lompakkoni (jonka sitten onneksi pelastajamme Naamioitu Ruusu eli Okko löysi minulle) ja Pilu Bellan kielikoru hajosi, ja hän joutui korvaamaan sen kulmakorulla. Lisäksi sählyrastilla emme saaneet yhtään palloa maaliin, mikä meille himourheilijoille oli tietenkin emämunaus. Mutta eiköhän tähän tule taas ensi vuonna osallistuttua! ;D

Viikonloppu Oulussa

Vietin viikonloppuni Oulussa, sillä kaverillani Teemulla oli tuparit. Lukion jälkeen moni kaverini muutti Ouluun, joten siellä on nyt tullut vierailtua tässä parin vuoden aikana suhteellisen usein. 

Matkani meenasi tyssätä heti alkuunasa, sillä torstai-iltana minulle tuli todella kuumeinen ja aaltoileva olo. Aamulla kuitenkin kaikki tuntui olevan hyvin, joten lähdin koululle syömään ja sieltä sitten suoraan junaan. Juna-asemalle kävellessä päätti kuitenkin verensokeri jostain syystä tipahtaa pohjalukemiin. Alkoi pyörryttää heikottaa ja kylmä hiki valui joka puolelta. Onneksi kohdalle sattui Filmtown, josta kävin äkkiä keräämässä pussillisen karkkia. Pari namua sai olotilan tasaantumaan ja pääsin kuin pääsinkin matkaan. Juna matka taittuikin sitten leppoisasti hyvän kirjan ja karkkipussin parissa.

Oulun asemalla Teemu oli minua vastassa ja lähdimme Hetan ja Pauluksen luokse, jossa pelattiin pokeria. Itse en kylläkään osallistunut peliin, vaikka varmasti olisinkin aloittelijan tuurillani voittanut kaikki. Jonkin aikaa hengailtuamme, lähdin kaverini Villen kanssa hakemaan kaupasta mutakakkua ja menimme katsomaan Villen luokse Nelosen perjantai-illan leffaa.

Majoituin tosiaan kavereideni Villen ja Villen luona (niin kuin lähes aina Oulun reissuillani). Lauantaina tehtii pitsaa. Kolme pellillistä. Ajateltiin, että tästähän varmasti riittää ensi viikoksikin, mutta noh, sunnuntaiaamuna oli jo kaikki loppu. Pitsa oli hyvää. Liian hyvää, tuli syötyä niin että maha paisui tynnyrin kokoiseksi. Syönnin jälkeen olikin sitten kiva työntää päälle makkarankuorimekkoni. :D

Lauantaina jossain kuuden aikaan sitten lähdettiin sinne itse tapahtumaan, eli Teemun The Tupareihin Linnanmaalle. Porukkaa oli reilu parikymmentä henkeä, joten Teemu oli varannut siitä läheltä myös jonkin saunallisen kokoustilan. Muuten olisi tullutkin hiukan ahdasta siinä kaksiossa. Ilta sujui todella mukavasti. Suurin osa porukkaa saunoi, mutta minä en, sillä sitten olisi ollut taas meikit pitkin poskia. Pelailtiin korttia ja juteltiin ja hörhöiltiin. Tarkoituksena oli ollut että ehdittäisiin Dioneen ennen klo 23, mutta kuten arvata saattoi,  eihän siitä suunnitelmasta tullut mitään. Vasta joskus yhden aikaan alettiin heräilemään ajatukseen, että voisi siirtyä johonkin baariinkin. Jotkut lähti taksilla kaupunkiin, mutta me osa ei jaksettu, joten lähdimme lähipubiin nimeltä Kuutio. Ei me siellä kyllä kauaa oltu kun vauhdettiin jo viereiseen pub Caioon. Siellä menikin loppu ilta.

Oulun opiskelija asunnot ovat selvästi saaneet värimaailmansa Oulun yliopistosta. Niin räikeitä taloja. 

Tässä nyt on sitten yksi kuva sieltä Teemun kämpältäkin. Suurimmassa osassa kuvia oli tunnelma sen verran hervoton, että jätän ne julkaisematta.

Tässä on niitä kokoustiloja. Tähän siis kuului myös tilava sauna, kylpyhuone  ja pukuhuone. 

Tässä on nyt sitten se pub Caio. Joitain vaihto-opiskelijoita lauleli tuolla alhaalla karaokea. Me istuttiin tuolla ylhäällä parvella.

Sunnuntaina ei vointi ollutkaan sitten mitenkään kamalan loistokas, mutta siitä nyt saa syyttää vain itseään. Junamatka ei ollut lainkaan niin leppoinen kuin mennessä, mutta sain onneksi nukuttua pari tuntia. Lisäksi kotona odotti Janin tekemä kanasalaatti. :)

Erinomaiset tuparit, mutta ainahan Oulussa on hauskaa!

Syyspäivän metsälenkki

Tänään oli kyllä aivan ihana päivä. Ei näkynyt pilviä taivaalla ja juuri sopivan lämmin ulkoilulle. Uutisissa manattiin että tästä alkaa nyt sitten sateet ja kylmät ilmat, joten hyvä että tuli nyt otettua ilo irti edes tästä yhdestä kaunistaa päivästä. Testailin samalla kamerani toimintoja. Sain uuden kameran jo kesäkuussa, mutta en ole vielä muistanu kamalasti ottaa kuvia. 

Syksy on kyllä ihan aliarvostettu vuodenaika. Varmaankin siksi että se päättää kesän, eikä kukaan halua, että kesä päättyy. Mutta syksyisin on aina niin nättiä.  Eikä ole liian kuuma, eikä ole itikoitakaan. Taidankin nimetä nyt syksyn uudeksi lempivuodenajakseni. Voi kyllä olla, että perun tämän päätöksen heti kun ne viikkoja kestävät syksysateet saapuvat.

 Sienet ja omenat. Sopivat hyvin syksyä hehkuttavaan merkintää.

Nämä kotilot eivät ilmeisesti ole toivottuja. No, oli se silti aika soma tuossa sormen päässä. Jospa vielä riittäisi tälle vuotta näitä kauniita syyspäiviä. ^_^

Rosvopaistia

Olin edellisenä viikonloppuna Iisalmessa sukuloimassa. Olin isovanhempieni luona, jossa perinteikkäästi järjestettiin jokavuotinen "rosvopaistitapahtuma". Yksinkertaisesti siis vain liha haudataan maahan ja sitten sen päälle vain tehdään nuotio, jonka alla liha kypsyy monta monta tuntia. En itse ole osallistunut lihan valmistukseen, joten en nyt osaa tarkemmin asiasta kertoa.

Tänäkin vuonna meitä oli monta (~20) suuta pöytää keventämässä, mutta koskaan ei ole ruoka kyllä kesken loppunut. Tällä kertaa tarjolla oli 6 erilaista lihaa; nautaa, hirveä, lammasta, mietoa porsasta, ei-niin-mietoa porsasta ja porsasta a'la isäni. Voin sanoa että hyvää oli! Itsehän vielä "lapsena" en tehnyt mitään muuta kuin ilmaannuin paikalle ja söin. En tiedä milloin minultakin aletaan vaatia osallistumista ruuan valmistukseen.

Tässä itse lihan tähteitä..

... ja tässä kaiken muun tähteitä. Tajusin ottaa kuvat vähän myöhässä, niin eivät nyt ole oikein edustavia, mutta jotain selkoa antavat illan menusta.