Tällaista tänään

Olin viikonlopun Iisalmessa, sillä pikuveljeni täytti 9 vuotta. Tekisi mieli alkaa kauhistella, kuinka se aika rientääkään, mutta taidan jättää tällä kertaa väliin. Päivitän sen sijaan pikaisesti kuulumisiani:

-Koulussa ja töissä on kiirettä, mutta kaiken kaikkiaan menee ihan jeessisti siellä. Mitään ei ola vielä ainakaan rästissä, ja minulle pitäisi kertyä tänä vuonna ihan kivasti opintopisteitä, jos vaan kaikki menee suunnitelmien mukaan. Gradun suhteen minua vähän huolestuttaa, sillä vaikka aionki aloittaa sen vasta ensi keväänä, niin pitäisi minun tehdä tässä talven aikana pieniä valmisteluja, että voin aloittaa tutkimusosian keväällä. Luontoäiti on kuitenkin näin alkuvalmisteluja vastaan, ja siksi niiden aloittaminen vain venyy ja venyy.

-Minun on edelleen hankala elää tässä ja nyt kun mietin kokoajan vain sitä muuttoa ja mahdollista koiraa jne. Ensi viikolla saan varmuuden siitä koirasta, kun lähdemme tapaamaan kasvattajaa. Vuokrasopimus uuteen kämppään on sen sijaan jo allekirjoitettu, ja pääsemme marraskuun lopussa muuttamaan. Kävimme tänään Janin kanssa kävelemässä tulevan kämpän tienoilla, ja ainakin näin kauniina syysiltana paikka vaikutti niiiiin ihanalta. 

-Käytiin tänään Janin kanssa myös syömässä ja katsomassa Leijonasydän-elokuva. Leffa oli hyvä. Kamalan väkivaltainen, mutta kun osasin sitä odottaakin, niin olin varautunut. Elokuvista lähtiessä oli sellainen hiljainen ja mietteliäs olo. Suosittelen kyllä sitä leffaa. 

Tässäpä oli tällainen pikainen päivitys. Viikon päästä sitten enemmän juttua, kunhan tullaan sitä koiruutta katsomasta!

Alustavia varauksia

Voihan geenimuokattu hiiri sentään. Enää ei ole lainkaan niin innostunut olo tästä koulunkäynnistä kuin vielä kuukausi sitten oli. Tentit tulee, ja pilaa aina kaiken. Tän viikon tenttiin en oikein jaksanut lukea, kun alue oli niin valtaisa, eikä ollut mitään hajua, mitä tentissä kysyttäisiin. Kävin sen kuitenkin tekemässä, mutta en ole varma menikö se läpi. Olen nyt tänään yrittänyt lukea ensi viikon tenttiin, jotta ei nyt sentään kahta rästitenttiä jäisi joulun alle. Materiaalia ei olisi edes kovin paljoa nyt, mutta jotenkin vain tökkii. Tekisi niin mieli touhilla kaikkea muuta kuten piirtää, katsoa leffoja ja lähteä vaikka lenkille. Mutta pakko jaksaa. Tämä olisi nyt tämän tenttirupeaman viimeinen tentti. Sitten olisi melkein kuukausi taukoa ennen seuraavaa sumaa.

Vaikka tenttitaival on joka vuosi yhtä kuoppainen, on elämässäni tapahtumassa myös jännittäviä muutoksia, joista olen hyvinkin innoissani. Minulla on nimittäin nyt kaksi alustavaa varausta. Toinen alustava varaukseni on koiranpennusta. Olen odotellut pitkään, ja nyt vihdoin olen päässyt näin lähelle. Olen jonottanut ja odotellut, että oikeanlainen yhdistelmä sattuisi onnistumaan, ja näin on nyt käynyt. Koiraa ei ole minulle vielä täysin luvattu, sillä kasvattaja tahtoo tavata minut ensin. Ensi kuun alussa matkaammekin siis Janin äipän luokse viikonloppuvierailulle, jotta voimme samalla poiketa katsomassa koiravauvaa, ja minulla on mahdollisuus todistaa, että tulen olemaan sille se paras mahdollinen omistaja. 

Toiseksi, meillä on alustava varaus uuteen asuntoon. Tämä asunto sijaitsisi Väinölänniemessä, ihan keskustan tuntumassa. Emme pääse vielä katsomaan asuntoa, sillä koko talo on remontissa tällä hetkellä. Sen kuitenkin tiedän, että asunto on lähes 10 m^2 pienempi kuin nykyinen. Muutto olisi siis ainakin hyvä veruke viskata kaikki turha menemään. Emme ole vielä irtisanoneet nykyistä vuokrasopimusta, mutta ensi viikon alussa kai sekin olisi tehtävä. Uskon kyllä, että se uusi asunto tulee olemaan parempi kuin tämä, joten sinänsä uskallan kyllä irtisanoa nykyisen, vaikken vielä olekaan nähnyt tulevaa kämppää. Tämä nykyinen asunto on synkkä, ja täällä on jokin vesivahinkokin, jota ei roeta korjaamaan. Lisäksi puijonlaaksoon on se ällöttävä mäki. Ainut mikä harmittaa, on se että täällä on niin paljon paremmat lenkkimaastot kuin jossain keskustan liepeillä. 

Että tällaisia suunnitelmia. Varmaan ihan ymmärrettävää, että kun on muutto ja koira ja kohta joulukin niin lähellä, niin tällaisen pienen tyttöparan on hyvin vaikea keskittyä joihinkin niin epäinnostaviin asioihin kuin tentteihin. Tämä on niitä hetkiä, kun on kerrassaan vaikea elää tässä hetkessä. Ajatuksen karkaavat vähän väliä tulevaan, joka toisaalta on vielä hiukan epävarma. Nuohan tosiaan ovat vain alustavia varauksia.

(Kuten varmaan huomasitte, lisäilin tähän tällaisia kivoja mihinkään liittymättömiä täytekuvia arkistojen kätköistä. Oli muuten niin ankean näköinen tekstiseinä.)

Lihaton lokakuu

Ajattelin vain tulla kertomaan, että meikäläinenkin on mukana lihattomassa lokakuussa. Aloitin jo viime viikon maanantaina, eli nyt on 12. päivä lihatonta elämää menossa. Tai no ei tämä aivan lihatonta ole, sillä syön kalaa kyllä aina välillä. Tapahtumassahan oli ideana, että jokainen osallistuu niin kuin itselleen on parasta, ja kyllä minä haluan kalan säilyttää.

Jokainen osallistuja osallistuu myös varmasti omasta syystään. Minulle ensisijainen syy on oma terveyteni. Kuten olen jo aikaisemmin tänne kirjoittanut, olen muutenkin koettanut vähentää punaisen lihan käyttöä. Kalaa en näe terveyden kannalta pahana juttuna, päin vastoin. Kalassa on hyvää rasvaa ja rasvahappoja, eikä ainakaan minulla ole tullut vastaan mitään tutkimuksia, joissa kalan syönti olisi yhdistetty syöpiin tms. Tietysti järvikaloissa on jonkin verran raskametallikertymiä sun muita myrkkyrikastumia, mutta eipä minulla järvikalaa juuri koskaan saatavan olekaan.

Hölmöähän se tietysti on ajatella, että nyt kun minä en syö lihaa, ruokavalioni olisi jotenkin terveellinen. Kyllähän se epäterveellisin osa ruokavaliostani on suklaa ja muut imellykset. Erityisesti kuitenkin se suklaa, koska sitä syön viikoittain. (En onneksi enää päivittäin niin kuin vielä jokin aika sitten.)

Toinen syy, miksi lähdin tähän, liittyy ilmastoon. Lihantuotanto vain on niin kamalan maapalloa kuluttavaa. Maapallolla ei riitä resurssit tarjota jokaisella sitä puolen kilon pihviä lautaselle joka päivä. Lihan syönnistä on tehty täällä länsimaissa aivan liian itsestäänselvyys. Tähän projektiin mukaan lähteneenä olen kuullut usein sen tyylistä kommenttia että "Ei raavas mies pärjää ilman lihaa" ja "minä tarvitsen kyllä joka päivä lihaa, tai muuten riudun pois". Hyvä juttu, ettei nämä heebot syntyneet 40-vuotta aikaisemmin, sillä silloin sitä lihaa ei todellakaan ollut saatavilla joka päivä, vaan nautaa oli pöydässä maksimissaan joka toinen sunnuntai. Nykyään kun yhteiskunnastamme on muokkaantunut tällaiseksi hyvin kuluttavaiseksi, on ihan tavallista, että haetaan päivittäin se paketti jauhelihaan lähimarketista. Lihalle ei anneta oikeastaan enää juuri minkäänlaista arvoa.

Janille tämä tempaus on jotenkin aivan ylitsepääsemättömän typerä juttu. Saan kuunnella kaikenlaista "Maito on murha!" ja "Et sinä saa syödä tuota kananmunaa!" huutelua vähän väliä. Turhaan olen yrittänyt selittää, että minulla ei ole tässä aattellisesti takana se, että eläinten tappaminen olisi väärin, vaan ihan muut syyt. Mutta ei, kaikki kasvissyöjät ovat ilmeisesti eittämättä täysiä hihhuleita, joilla ei ole todellisesti elämästä mitään käsitystä. Alan tuntea todellista empatiaa kyllä niitä kohtaan, jotka tätä joutuvat kokoajan kuuntelemaan. Erityisesti ystävääni, joka on ollut kasvissyöjä ala-asteelta lähtien. Yläasteella sai varmaan eräänkin kerran selitellä.

Joka tapauksessa tämä lihaton kokeilu on osoittautunut ihan mukavaksi. Ei tämä oikeastaan ole vaikuttanut mitenkään elämääni. Ainoastaan viime viikonloppuna, kun vierailin mummoni luona, pelotti hiukan, mitä mummo sanoisi, jos kieltäydyn hänen ruuistaan, mutta onnekseni tarjolla olikin savulohta. Koulussakin on kasvisruuat parantunut lukukauden alkamisen myötä. Tänään esimerkiksi söin aivan tosi hyvää kasvislasagnea. Pari kertaa olen kyllä joutunut turvautumaan sosekeittoon, kun tarjolla on ollut jotain "kasviksia tomaattikastikkeessa" tyylistä mössöä. Pääasiassa kasvisruuat on kuitenkin olleet hyviä. Varmaan Amican kokkikin on tietoinen lihattomasta lokakuusta. 

Herkullista kasviruokaa?