Viime tiistaina (joo, vähän myöhässä tulee päivitys) oli taas Kauppakadun Improbatur. Tuo joka syksyinen, Kuopion baarit haalarikirjolla täyttävä opiskelijatapahtuma. Tänä vuonna lähdimme matkaan taas kerran aivan uudenlaisella kokoonpanolla, sillä saimme vahvistuksia Oulusta saakka!
Meidän pinkkihattuinen joukkueemme oikein edustavana tässä näin!
Impron joukkuekilpailu myydään joka vuosi muutamassa päivässä loppuun. Siispä tänäkään vuonna emme aikailleet. Itsehän olin täysin asian unohtaneena Raumalla, kun Okko soitti minulle, että pitäisikö meidän ilmoittautua. No, onneksi Okko sentään oli skarppina, ja niinpä pääsin tänäkin vuonna mukaan. Joukkueen nimi jäi vähän äkkiä päätetyksi, kun tosiaan ilmottauduttiin niin hätinällä. Meistä siis tuli Team Sekametelisoppa. Oikeastaan nimi kuvasi tiimiämme hyvin, sillä kaikilla meillä oli eriväriset haalarit. Hetalla oli turkoosi, minulla peruspunaiset, Okolla pinkit, anteeksi korjaan, aniliinin punaiset ja Dänillä viininpunaiset.
Baareja, eli rasteja, oli kierrettävänä yhteensä 15. Alussa sen tuntui aivan hirveän suurelta määrältä, mutta kun siinä kunnolla vauhtiin päästiin, loppuivatkin rastit oikeataan keskin. Kun jäljellä oli enää kolme, tuli sellainen olo, että "ei kai ne nyt jo voi loppua!". Itse rasteilla oltiin aika huonoja, eli ei taaskaa tullut voittoa.
Loppubileet oli sitten taas Albatrossissa, jonne saatiin jonottaa sisään varmaan tunti. Muuten rastit oli kyllä hyvin organisoitu, kun ei minnekään tarvinnut jonotella, mutta ihan lopussa saatiin kyllä odottaa ihan senkin edestä. Ja kuten jonosta pystyi päättelemään, oli Alba ihan tupaten täynnä. Ei puhettakaan, että tanssilattialle olisi mahtunut, ja vessoihin oli myös hirveät jonot. Katsottiin kuitenkin illan esiintyjä, Stig, sekä palkintojenjako tilaisuus, ennen kuin lähdettiin kotiin.
En muista milloin viimeksi olisin juonut yhtä monta alkoholiannosta, joten pelkäsin kamalasti aamulla heräämistä. Minulla oli pakollisia seminaareja koulussa klo 12. Oli kuitenkin ihmeen pirteä olo. Seminaarit jaksoin ihan mallikkaasti kuunnella, mutta sitten kun 14-17 tehtiin ryhmätyötä, alkoi kyllä jo keskittyminen herpaantua ja silmät painua kiinni. Mutta joka tapauksessa elossa selvisin!
Baareja, eli rasteja, oli kierrettävänä yhteensä 15. Alussa sen tuntui aivan hirveän suurelta määrältä, mutta kun siinä kunnolla vauhtiin päästiin, loppuivatkin rastit oikeataan keskin. Kun jäljellä oli enää kolme, tuli sellainen olo, että "ei kai ne nyt jo voi loppua!". Itse rasteilla oltiin aika huonoja, eli ei taaskaa tullut voittoa.
Loppubileet oli sitten taas Albatrossissa, jonne saatiin jonottaa sisään varmaan tunti. Muuten rastit oli kyllä hyvin organisoitu, kun ei minnekään tarvinnut jonotella, mutta ihan lopussa saatiin kyllä odottaa ihan senkin edestä. Ja kuten jonosta pystyi päättelemään, oli Alba ihan tupaten täynnä. Ei puhettakaan, että tanssilattialle olisi mahtunut, ja vessoihin oli myös hirveät jonot. Katsottiin kuitenkin illan esiintyjä, Stig, sekä palkintojenjako tilaisuus, ennen kuin lähdettiin kotiin.
Stigiiii.
Katottiin Stigii ihan eturivissä. Minä ja Velsku.
En muista milloin viimeksi olisin juonut yhtä monta alkoholiannosta, joten pelkäsin kamalasti aamulla heräämistä. Minulla oli pakollisia seminaareja koulussa klo 12. Oli kuitenkin ihmeen pirteä olo. Seminaarit jaksoin ihan mallikkaasti kuunnella, mutta sitten kun 14-17 tehtiin ryhmätyötä, alkoi kyllä jo keskittyminen herpaantua ja silmät painua kiinni. Mutta joka tapauksessa elossa selvisin!
