Koirakoirakoira

Viikonloppuna käytiin Janin kanssa Mikkelissä Janin äidin luona. Saavuimme perjantai-iltana ja lähdimme sunnuntaina noin puolilta päivin. Matkan syynä, tietysti anoppilassa vierailun lisäksi, oli käydä katsomassa koiranpentuja. Minulle oli yksi tyttö jo sieltä alustavasti varattu, mutta kasvattaja tahtoi nähdä ihan kasvotusten ennen kuin lopullisesti koiran lupasi. Pennut olivat tällä hetkellä vajaa 6 viikkoisia, ja aivan liian söpöjä. Kun minä sinne kerran pääsin, niin en olisi millään malttanut lähteä. Onneksi nurkassa huokaileva Jani sai minut lopulta poistumaan. Olisihan se ollut tosi noloa jäädä sinne pentuaitaukseen nukkumaan. 

Nyt myös tosiaan sitten varmistui se, että koira tulee. Kolmen viikon päästä käydään äitin kanssa noutamassa tyttö kotiin. Olen ihan tajuttoman täpinöissäni, ja noin puolet ajatuksistani päivän aikana koostuu koirajutuista. Tämä tietysti hankaloittaa koulun käytiä kasvavassa määrin, mikä ei ole kovin hyvä, kun ottaa huomioon että niitä koulujuttuja olisi PALJON. Vielä ennen koiran tänne saapumista (siis alle 3 viikossa) minun pitäisi suorittaa yhdet labrat ja kirjoittaa niistä reportti, kirjoittaa 3 oppimispäiväkirjaa, tehdä ja pitää 3 seminaaria, sekä tietysti lukea tentteihin, joita on vielä ennen joulua, pennun tulon jälkeen, 4 kappaletta.  

Liikuntahaasteeni kanssa olen heittänyt hanskat tiskiin. Vaikka olenkin aikataulussa, ja tällä tahdilla saisin haasteen suoritettua, tiedän, että joulukuussa on paljon muutakin mietittävää, kuin se, harrastanko urheilua 15 päivänä. Käyn siis salilla ja jumpissa, mutta en enää stressaa siitä, saanko sen 15 liikuntapäivää kuussa, koska joulukuussa se ei tule mitenkään päin onnistumaan. Minulla kun on tässä kaiken muun hulabaloon päälle vielä töitäkin. 12 h/viikko. Ja kun tuskin tulee pennun saapumisen jälkeen kamalasti töissäkään käytyä, niin yritän nyt pakertaa noita tunteja varastoon sen minkä ehdin. 

Tässä tällaisena kevennyksenä kuva sairastavasta minusta, ja hoitavasta leevistä. Kuva on vuodelta 2008, luulisin.