Yhteenveto tähänastisesta kouluvuodesta

Elelen tällä hetkellä niin koirakoirakoira-elämää, että tämä blogi on jäänyt vähän hiljaiselolle. En kuitenkaan luovu tästä, sillä tarvitsen myös blogin jossa purkautua koiriin liittymättömistä asioista. Kuten esimerkiksi koulusta. 

Minulla olisi ollut tänään luentoja 10-12 ja olin vielä klo 9 menossa sinne, mutta sitten mämmi ja kerma ja Suurin pudottaja veivät voiton, ja jäin kotiin. Lupasin kuitenkin itselleni, että korjaan tänään yhden artikkelin ja luen perjantain tenttiin. 

Tämä vuosi alkaa kyllä olla voiton puolella. Minulla on vielä menossa histologian kurssi ja parin viikon päästä alkaa vuoden viimeinen kurssi, jonka aiheena on eläinmallit. Toki minulla olisi vielä tosiaan tuo tämän viikkoinen tentti suorittettavana ja yksi artikkeli korjattavana ja toinen artikkeli on vielä ihan aloittamatta. Mutta kun vertaa siihen työmäärään, minkä olen tänä vuonna koulun eteen joutunut tekemään, tuntuvat nämä pari hommaa aika pikkujutuilta. Opintopisteitä pitäisi tältä vuodelta kertyä tasan 70. Ensi vuodelle jää enää gradu ja sitten pitäisi vielä josta kaivella 10 op. Onneksi ensi vuonna oli ihan kiinnostavia kursseja tarjolla, kuten histopatologia, joten eiköhän tuo 10 täyty sukkelaan!  

Gradu sen sijaan ei oikein etene. En pääse aloittamaan täysin itsestäni riippumattomista syistä. Ei auta kuin odotella. Tai sitten koettaa saada uusi aihe. Mutta kun olen niin innostunut jo nykyisestä. Voih. Olisi niin kiva päästä aloittamaan jo gradua, kun motivaatio kaikkeen muuhun opiskeluun alkaa olla taas vähän lopussa. Ei olisi onneksi enää kuin 1,5 kk koulu jäljellä tälle lukukaudelle. 

Eiliseltä metsälenkiltä.

Uusi naapuri

Meitä vastapäätä muutti eilen uusi mummo. Valitettavasti tämä vaikuttaa olevan juurikin sellainen mummo, jolla ei ole elämässään juurikaan muuta sisältöä kuin naapureiden kyttääminen. Vein tänään Rauhan ulos, ja Rauha pissasi pihemma syrjäiselle nurmialueelle, jossa ihmiset käyvät yleensä tupakalla. Saman tien takaa alkoi kullua hurjaa koputusta, kun uusi naapurimme hakkasi ikkunaansa ja osoitteli minua. Sitten hän aukaisi ikkunan ja huusi "koiraa ei saa kusettaa pihaan!". Okei, ihan syystähän tuo oli sanottu, ei koiraa varmaan pihaan saa pissittää, ja yleensä me yritämmekin ehtiä kauemmaksi, mutta Rauha on vielä niin pieni, ettei aina onnistu. Ikinä en sitä kuitenkaan pissitä paikkoihin joissa lapset leikkii. No, en välittänyt tästä sen enempää, paitsi että äänen sävyn ei olisi tarvinnut olla niin vihainen, voihan sitä huomauttaa asiallisemminkin. 

No tänään sitten oltiin tulossa taasen Rauhan kanssa ulkoa, kun törmäsin rappukäytävässä VVO:n työntekijään (tämä siis on VVO:n talo). Nainen pysähtyi silittämään Rauhaa ja sanoi olevansa menossa uuden asukkaan luo. Tämä uusi asukas, tämä räyhämummo, asuu meitä vastapäätä ja siinähän se oli heti ovella vastassa kun työntekijä tuli käymään: "Hyvä että tulit näin nopeasti! Olen asunut täällä vasta yhden päivän ja nyt on jo vaikka mitä kerrottavaa! Tuolla on kuule pölynimuri roskiksessa!! Tule äkkiä sisään niin minä kerron kaiken!". Jotakuinkin näin tämä mummo selitti VVO-naiselle, sen mitä minä kuulin. Jotain epäiltyjen nimiäkin se luetteli siitä, kuka oli jättänyt pölynimurin roskikseen. Voi kauhia. Minä ja Rauhakin päästiin varmasti mummon epäkohtalistalle. 

Tämän välikohtauksen jälkeen olen alkanut suhtautua varauksella uuteen naapuriimme. Ja mikä tässä vielä on oudointa on se, että aina kun minä olen vienyt Rauhaa ulos, eli aika usein, kun ei tuo vielä oikein malta pidätellä, tuo mummo on ollut rappukäytävässä. Yhdellä kertaa se tuli hissillä ylemmistä kerroksista. Yläkerrassa ei ole mitään muuta kuin asuntoja, joten en todellakaan ymmärrä mitä asiaa mummolla oli sinne. Lisäksi hän ramppaa vähän väliä roskiksilla ja pesutiloissa.

Huoh. Pitää yrittää käyttäytyä asiallisesti tuon mummon kanssa kun taas kohtaamme.

Tältä näytti Kuopio 6. tammikuuta 2014. Lämpötila noin +2 astetta.