Vietin viikonlopun kotikulmillani Iisalmessa äipän luona. Tehtiin pannaria ja uunijuustoa ja vispipuuroa ja kaikkea muuta hyvää. Lauantai tuli vietettyä valtaosin television äärellä leffoja katsellen.
Meidän pannari vähän pulpahti uunissa.
Äiti oli jostain löytänyt tuollaisen tavattoman söpön pöllön. Kotona on siitäkin mukava käydä, kun aina on ilmestynyt jotain uusia yksityiskohtia.
Koirani Leewi asustelee äitini kanssa Iisalmessa. Heti sohvalle istahtaessani, huomasin että Leewin korvakarvat oli kasvaneet todella paljon ja korvat olivat likaiset. Siispä putsasin korvat ja ajelin karvat pois.
Leewin korva ennen ja jälkeen karvojen ajelun.
Tämän verran lähti karvaa vain siitä kun ajelin Leewin korvat ja leuanalusen.
Sunnuntaina lähdimme sitten käymään Vieremällä match showssa. Nuorempana kierreltiin Leewin kanssa paljon erilaisissa kilpailuissa, mutta nyt ei oltu 1,5 vuoteen tehty oikein mitään, niin päätin että ihan huvin kannaltahan tuota voisi lähteä pistäytymään ja katsomaan vieläkö Leewi muistaa miten kehässä käyttäydytään. Alku menikin vähän muistellessa, mutta kun aikamme siellä muiden koirien seassa pyörimme, niin Leewikin rauhoittui. Onneksi isot aikuset oli viimeinen luokka, niin saatiin ihan rauhassa katsella sitä mätsärielämää ennen kuin tarvitsi kehään mennä.
Mätsäri-ilmaa nuuskuttelemassa.
Kehässä meni hyvin. Vaikka en minä oikeastaan muuta ajatellutkaan. Leewi on kyllä tottunut seisomaan vaikka maailman ääriin ja juokseminenkin menee aina tasaisen varmasti. Ainoastaan minua huoletti se miten huonossa kunnossa Leewin turkki oli ja miten sen selkä on päässyt tässä viime vuoden aikana leviämään melkoisesti. Onneksi match showssa ei ilmeisesti tuollaiset asiat vaikuta mitään.
Saimme punaisen nauhan ja sitten sijoituimme vielä kolmansiksi. Palkinnoksi saimme pienen pokaalin, keltaisen ruusukkeen, jonkin lelun ja pihvitikkuja.
Leewin kanssa kehässä.
Palkintoja lunastamassa.
Paikalla oli tietysti vaikka minkä rotuisia koiria. Erityisesti ihastuin yhteen hollanninpaimenkoiraan. Olen haaveillut pari vuotta lyhytkarvaisesta hollanninpaimenkoirasta tai belgianpaimenkoira malinoisista, mutta elämäntilanteeni vuoksi en ole viitsinyt koiraa ottaa. Mutta kyllä vielä joskus taas. Onneksi minulla on nyt sentään Leewi, jota voin mennä Iisalmeen katsomaan aina kun siltä tuntuu.
Mätsärin jälkeen lähdimme käymään vielä äitini äidin, eli Hanna-mummon luona. Mummolla oli 82-vuotis-syntymäpäivä perjantaina, joten käytiin onnitelemassa. Ja samalla herkuttelemassa. Mummolla on aina tarjolla valtavasti ruokaa ja herkkuja, kun siellä käy.
Mummo ja äippä.
Mummolla ja Timolla on myös oma "tyttö" eli tällainen Molla-Maija.
Olen siitä onnekkaassa tilanteessa, että vaikka olen jo näinkin vanha, minulla on vielä jäljellä 3 suhteellisen pirteää isovanhempaa, sillä isäni molemmat vanhemmat on elossa. Hanna-mummokin on jo iäkäs, mutta asuu kuitenkin vielä omillaan miesystävänsä Timon kanssa. Kyllähän tuo mummo oli tänäkin kesänä käynyt vielä marjassakin moneen otteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti