Eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun minä ja Jani julkistimme seurustelumme Facebookissa. Olemme päättäneet, että se saa olla meidän ns "vuosipäivämme". Ajateltiin, että voitaisiin käydä syömässä jossain hienommassakin paikassa, mutta se jäi täysin ajatustasolle ja suuntasimme kiinalaisen ravintolan buffettiin. Viikonloppuisin sieltä saa myös sushia, ja sitä minä pääasiassa kiskoinkin napani täyteen.
Outoa, että olemme seurustelleet vasta 2 vuotta. Se aika kun en seurustellut, tuntuu niin kamalan kaukaiselta. Sellainen minä-18-vee:kin tuntuu todella erilaiselta ihmiseltä kuin minä nyt. Mutta onhan tässä ollut tietysti 4 vuotta aikaa, ja kyllähän sitä ihminen muuttuu läpi elämänsä jonkin verran. Ainakin silloin jos elämä muuttuu ympärillä. Minusta muutos on hyväksi. Kun elämä muuttuu, ajatukset muuttu ja itse muuttuu, pysyy kaikki jotenkin jännittävämpänä ja mielenkiintoisempana. Ei pysty ennalta sanomaan, mitä tulee tapahtumaan. Minulla ei esimerkiksi ole minkäänlaista haisuakaan siitä, mitä teen 2 vuoden päästä, saati 5 tai 10 vuoden! On vähän niin kuin pakko elää tässä ja nyt, vaikka toisaalta on tosi kiva haaveilla ja suunnitella tulevaisuutta, vaikka ei olekaan mitään takeita tuleeko haaveet koskaan toteutumaan.
Saimme muuten eilen myös yllätysvieraan. Yksi Iisalmikaverini, jota en ole nähnyt varmaan yli vuoteen, laittoi vain facebookissa viestiä, että voisiko tulla meille yöksi, kun tapasi inttikavereitaan täällä Kuopiossa. Oli tosi kiva nähdä pitkästä aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti