keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Surullinen tarina

Kaunis kesäpäivä. Aurinko paistaa, mutta lempeä kesätuuli viilentää ilmaa juuri sellaiseksi, että topissa ja shorteissa on mukava olla. Päivä jolloin tulee olla ulkona. 

Lähdemme lennättämään kauko-ohjattavaa helikopteria. Sehän on mukavaa ja leppoisaa kesä puuhaa. Valitsemme paikaksi laajan tasaisen nurmialueen, jotta kopterin on helppo nousta ilmaan, eikä tiellä ole esteitä.


Kopteri nouseekin hyvin ilmaan ja pienen hetken se päristelee kauniisti sinertävää taivasta vasten.

Kopteri matkaa kuitenkin liian korkella, ja tuulen puuska tarttuu siihen kiinni. Hallinta kopterirukkaan katkeaa ja kopteri ajautuu viereisten rakennusten taakse kauaksi meistä, ja lopulta tipahtaa.

Juoksemme kopterin perää selvittääksemme onko se vielä hengissä. Kopteria ei aluksi näy missään, mutta kun tarpeeksi kauko-ohjainta painelee, alkaa jostain ylhäältä pian kuulua pärinää, ja siellähän se kopteri onkin, puussa roikkumassa.

Emme ylettäneet kopteriin mitenkään, ja emme saaneet sitä alas myöskään puuhun kiipeämällä tai keppejä viskomalla. Sinne se siis jäi.

Surullinen loppu pienelle kopteriparalle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti