Tällä viikolla ei ole ollut koulussa mitään muuta kuin labroja. Kurssin nimi on Molekyylibiologian ja geenitekniikna laboratoriotyöt, niin eipä ihmekään. Ollaan pilkottu rotan DNA:ta ja eritetty omaakin DNA:ta poskien sisäpinnoilta ja sitten koetettiin monistaa omasta DNA:sta tiettyä pätkää, mutta ei saatu siitä tuloksia. Harmillista. Minua ainakin olisi kiinnostanut enemmän oma perimä kuin rotan. Mutta noh, noita meneltemiähän me vain harjotellaan, että tulokset tulee sitten toissijaisesti.
Otin muutaman kuvan meidän viritelmistä.
Akaroosigeeli elektroforeesi. Eli eroteltiin DNA-palaset toisistaan geelillä.
Tällaisella härpäkkeellä me sitten siirrettiin DNA siitä geeliltä membraanille.
Ensi viikolla vielä jatkuu labrat ja alkaa myös immunologian luennot. Tuosta labra kurssista ei ole meillä tenttiä ollenkaan vaan siitä tehdään posteri ja powerpoint-esitelmä ja sitten joku ryhmäkeskustelu. En nyt sitten ole ihan varma kumpi on loppupeleissä työläämpi. Varsinkin kun olen aika huono tuommoisissa esitelmissä ja esityksissä.
Meillä kävi koulun pihalla eilen myös Roche-rekka esittelemässä tuotteitaan. Kun oli aikaa niin käytiin siellä sitten katselemassa ja kuuntelemassa. Pääaasia oli ehkä minulle kuitenkin ne pari suklaakonvehtia, jotka sain, sillä ihan vielä ei ole elämässäni ajankohtaista tilata kymmenien tuhansien eurojen arvoisia laboratoriolaitteita.
Tollainen rekka voisi kyllä olla kätevä. Liikkuva koti.
Mutta sitten toiseen aiheeseeni. Olin nimittäin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni sinfoniaorkesterin konsertissa. Tähän konserttiin oli erikoistarjouksessa liput opiskelijoille 4 euroa. Olihan se pakko mennä kokeilemaan kun tavallisesti lippujen hinnat taitaa pyöriä siellä 20 euron tienoilla.
Aluksi soittettiin Beethovenin pianokonsertto nro 4 ja väliajan jälkeen Sibeliuksen sinfonia nro 2. Minulle molemmat tietenkin ennestään täysin tuntemattomia. Pianokonsertto oli mielestäni ihan kiva, mutta tuo Sibeliuksen sinfonia oli todella hieno. Tuli välillä ihan kylmätväreet kun sitä kuunteli. Sen enempää minun ei varmaan asiaa kannata arvioida, sillä olen ihan noviisi tällä alalla.
Mutta tuollaisesta sinfoniamusiikista minulle tulee aina mieleen vain vanhat Disneyn piirretyt. Bambi ja Tuhkimo. Soitetuista kappaleista tulikin mieleeni vain kaikenlaisia tarnoita ja satueläimiä. Tuo musiikki ei tunnu minusta samalla tavalla henkilökohtaiselta kuin musiikki, jota yleensä kuuntelen. Mutta tottumuskysymyksiähän nämäkin vain ovat.
Otin itsestäni teinipeilikuvan Kuopion Musiikkikeskuksella. Seuralaisiani hävetti.
Tuolla konserttisalissa istuessani ja kuunnellessani sitä musiikkia, tuli jotenkin erikoinen olo. Yleensä kun minä käyn konsertissa, niin siellä hypitään ja riehutaan ja lauletaan mukana. Tuo oli vain niin erillainen maailma siihen verratuna. Olihan se ikäluokkakin siellä tosiaan aika paljon itseäni vanhempaa. Ja naiset oli siellä iltapuvuissa ja miehillä oli puvut päällä. Oli todella kiva kokeilla välillä tällaistakin. Ehkä lähden seuraavaksi vaikka oopperaan. No en kuitenkaan ihan vielä. Kyllä yksi tällainen ilta vuodessa on ihan riitämiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti