En ole oikein missään hurjassa kirjoitteluvireessä ollut koko kuussa. Ajatuksia on paljon ollut mistä haluan kirjoittaa, mutta ei sitten lopulta jaksakaan. Koko kesä on ollut kuitenkin oikein mukava. Huomenna ohjaajani palaa lomaltaan, joten töissäkin tulee vähän lisää sutinaa (meenasi tällä viikolla jo tekeminen loppua kesken).
Kesä on mennyt hurjaa vauhtia, ja olen odottanut syksyä innolla, sillä luulin pitkään saavani koiranpennun syyskuussa. Odottelin pentua kahdestakin pentueesta, mutta valitettavasti molempiin syntyi vain yksi narttupentu, joten koiraa ei riittänyt minulle asti. En ole aiemmin kirjoittanut tarkemmin näistä koirajutuista tänne, koska koko homma on ollut vielä niin epävarmaa.
Onneksi eräs kasvattaja päätti astuttaa yhden narttunsa jo nyt, ja tästä yhdistelmästä olen ollut kiinnostunut keväästä asti. Nyt pitää vain toivoa, että pentuja tulee, ja niitä tulee niin paljon, että yksi riittää minullekin. Silloin saisin koiran joskus marras-huhtikuun vaihteessa.
On tässä kuitenkin yksi hyväkin puoli, että pentu ei tulekaan nyt heti syyskuussa. Ehdin nimittäin taas käymään koulumme ohjatuissa liikunnoissa ja salilla. Olen nyt kaksi viikko yrittänyt käydä salilla 1,5 kk tauon jälkeen. Pukuhuoneen peilit ovat vain aika kauheat. Katsoin itseäni niistä viimeksi joskus toukokuussa. Nyt kesän mässäily on tehnyt tehtävänsä, ja olen kerännyt itselleni tasaisen kerroksen pehmustetta. Käsivarteni, vyötäröni ja reiteni ovat paksuuntuneet ihan silminnähtävästi. Reidet eivät kyllä haittaa, mutta erityisesti noita käsivarsiani vähän kauhistuin. Eilen uskaltauduin vaa'alle varmaan kuukauden taon jälkeen. Painoni ei ollut kyllä juuri noussut, mutta ilmeisesti lihakseni on siis vain muuttunut vähän löllömmäksi. No mutta ei tämä tilanne mitenkään paha ole. Nyt vain alan taas käymään säännöllisesti salilla ja syyskuussa aloitan taas zumbat ja jumpat, niin eiköhän tämä löllähtäminen lopu siihen.
Pentukuumettani levittääkseni; Mira-koiran pentu, kesällä 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti