Kuten jo aiemmin kirjoitin, meillä oli maanantaina siivouspäivä. Sellaista supersiistiä ei tästä karvamanalasta saa, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvin asumiskelpoinen. Oudointa tässä on nyt kuitenkin ollut se, että olemme saaneet pidettyä kämpän lähes samana, kuin mitä se oli maanantaisiivouksen jälkeen. Yleensä tässä ajassa olemme jo saaneet hyvän myräkän taas aikaiseksi.
Mitä siis on tapahtunut?
1)Olemme jakaneet vastuualueet. Kumpikin hoitaa oman vastuualueensa, mutta tietysti pyrkii kuitenkin siivoamaan jälkensä, vaikka ne eivät juuri sille omalle alueelle kuuluisi.
2) Vastuualueita ei ole jaettu "tasa-arvoisesti" ja "yhdenmukaisesti", vaan niin, että sotkusta enemmän häiriintyvä, eli tässä tapauksessa minä, saa enemmän vastuuta. Meidän tapauksessamme hoisimme asian niin, että Jani huolehtii pyykinpesusta, ja minä kaikesta muusta. Tämä on nyt todettu toimivaksi (palataan asiaan kuukauden päästä, ja katsotaan miten edistyy.)
Aiemmin olen yrittänyt jakaa siivoustehtäviä epätoivoisesti puoliksi. Tämä ei kuitenkaan toiminut, sillä Jania ei ärsytä sotku läheskään niin paljon kuin minua. Jos Jani oli vaikka jättänyt likaiset sukat lattialle, ja minä yritin oikein protestiksi olla siivoamatta niitä, jotta Janikin tajuaisi, että "hups, unhodin sukat lattialle", niin ei varmasti onnistunut. Janille likaiset sukat lattialla eivät ole samanlainen silmäänpistävä ärsyke kuin minulle. Vielä vähemmän auttoi se, että mainitsin sukista lattialla, sillä "mäkättäminen", "marmattaminen", "huomattelu" ja kaikki muu vastaava aiheuttaa miehessä vaistomaisen vastareaktion, eli "en varmasti tee ainakaan sitä mitä juuri käskit". Ihan sama vaikka asian muotoilisi kuinka kauniisti tahansa, "kulta, voisitko olla ihana ja laittaa likaiset sukat aina pyykkikoriin" yms, mies ottaa sen varmasti jonkinlaisena vittuiluna, kettuiluna tai yrityksenä alistaa mies tossun alle.
Siispä se, että minä vastaan nykyään lähes kokonaan meidän asunnon siivouksesta, pitää asuntomme toivon mukaan paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Tällöin pysyn itsekin paremmalla tuulella. Ruoan laitamme kuitenkin edelleen yhdessä!
jani kuulostaa aika samalta kuin minä. mää en vaan oikeasti koe sotkuna sitä, että tiskipöydällä on kolme lautasta ja pari mukia tai että mun paita on sohvalla. jussi taas saa vakavia aivohäiriöitä kun näkee nuo "sotkut" ja sitten saan kuulla kunniani. tosi vaikea juttu, en tietenkään tahallani jätä sotkua tai ärsytä toista, mutta en vaan tajua siivota jotain joka on mun mielestä jo valmiiksi siisti.
VastaaPoistaTe voitte tehdä tämän siis toisin päin! :D Pääsääntönä on, että se joka niuhottaa enemmän, ottaa enemmän vastuuta.
PoistaEn muuta ikinä miehen kanssa asumaan. Tai jos muutankin, sen on kestettävä minun keskeneräisiä töitä pitkin lattioita. Nehän on totta kai täysin eri asia, kuin likaiset sukat. : D
VastaaPoistaTai sitten valitset miehen sen perusteella, minkä se tulkitsee sotkuksi, ja kuinka paljon se sotkee! :O
Poista