Loman turhake

En ole nyt malttanut kirjoitella tänne pariin viikkoon. Viime viikon kohokohdat olivat kuitenkin:

1. Kävin kampaajalla poistattamassa hiuksistani sellaisen ~20 cm pituudesta.

Vertaa pituutta tähän. Hiukset on myös värjätty, mutta väri on vähän vaatimaton. Onneksi pituus oli sentään oikein mieleiseni.

2. Sain vihdoin viralliset kandidaatin paperit postissa, eli valmistuin virallisesti luonnontieteiden kandidaatiksi.

Tämä viikko onkin minun ainokainen lomaviikkoni koko kesänä. Lähdimme perjantai-iltana Janin kanssa Iisalmeen. Lauantaina kävimme Löytyn lohella onkimassa kolme lohta, joista minä pyydystin kaksi. Nuo tuollaiset ongittaviksi kasvatetut lohet ovat tosi ärsyttäviä, kun ei ne ovat oppineet tunnistamaan koukulliset syötit. 

 Jani ja minä onkimassa.

Tässä on ensimmäinen saaliini. Minulla oli vähän huono onki, eikä se syötti pysynyt siinä koukussa millään, joten se koukku sitten sattui takertumaan tämän kaverin pyrstöön. Ei kai sitä ole missään määritelty, miten päin sen kalan sieltä vedestä on noustava.

Sunnuntai meni taas kirkossa istuen ja kakkua syöden, sillä silloin oli serkkuni rippijuhlat. Näin hurjasti isän puolen sukulaisia, joita en ole nähnyt vuosikausiin. Oli ihan mukava kyllä päivittää naamoja muistiin, etten nyt ihan kokonaan sukulaisiani unohda.

Koko loppuloma on oikeastaan mennyt vähän hassusti ohi. Maanantain olin Iisalmessa kissa/koiravahtina, kun äiti oli Helsingissä. Katselin yksin telkkaria ja käveleksin ympäri Iisalmea Leewin kanssa. Oli tylsää ja yksinäistä. 

Tiistaina vahdin pikkusisaruksiani klo 12-21. Oli näin äkkiseltään melko uuvuttavaa, mutta olihan se hyvä viettää niidenkin kanssa vähän aikaa. Näen sisaruksiani tosi harvoin, ihan hävettää joskus. En kuitenkaan nähnyt juuri ketään aikuista koko päivänä. 

Tänään äiti palasi sitten Iisalmeen ja vapautti minut koira/kissavahtitehtävistäni. Kiertelimme äitin kanssa tänään kirpputoreja ja äiti osti minulle sähkövatkaimen koiranhoitopalkaksi. Palasin tänään Kuopioon, koska niin oli Janin kanssa sovittu. Jani lähti kuitenkin kaverinsa luo, joten olen jälleen yksin. Turhauttaa. Onko tämä loma nyt vain tuomittu yksin oltavaksi. Kämppäkin haisee ihan kissan paskalle, enkä nyt äkkiseltään sattunut löytämään, minne tuo Karvisen-Mulkero on tällä kertaa käynyt torttunsa vääntämässä. Huomiselle on onneksi suunniteltu rantalenttispelejä, että ehkä lopultakin, huomen iltana, saan kaipaamiani ihmiskontakteja. Sää näyttäisi ainakin ihan lupaavalta.

Äiti laittoi minulle tänään tällaisen tarratatuoinnin nilkkaan. Tykkään siitä kovasti.