Lupausten lunastus

Viime uutena vuotena tein paljon lupauksia vuodelle 2013, ja nyt on tullut aika katsoa miten ne ovat toteutuneet. Kuinka jännittävää!

Lupaus nro 1 oli saada kandidaatintutkielma valmiiksi.  Ja tämähän onnistui loistavasti! Tutkielma oli valmis jos toukokuussa ja valmistuin luonnontieteiden kandidaatiksi kesäkuussa. Olen oikeasti ylpeä itsestäni tämän vuoksi, sillä suurin osa luokkatovereistani ei ole saanut tutkielmaa tehtyä vieläkään.

Lupaus nro 2 oli liikuntahaaste, eli 180 liikuntapäivää vuodessa. Tämän minä löin läskiksi viime kolmanneksella. Pysyin aikataulussa syyskuun loppuun asti, mutta sitten koulu ja työt alkoi painaa niin paljon päälle, että en jaksanut enää merkkailla liikuntojani, ja vaikka olisin ne merkkaillut, en olisi varmasti saanut tätä haastetta täyteen, sillä koko joulukuussa liikuntaa on tullut ehkä.. 3 päivää?

Lupaus nro 3 oli leuanveto. Testasin tämän jouluna Iisalmessa ja vielä meni yksi! Jihaa! Kesän alussa, kun olin parhaassa kunnossa, sain vedettyä jopa kaksi, mutta nyt ei enää onnistunut se. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen edes kerran elämässäni ollut niin hyvässä kunnossa aikuisiällä, että jaksan vetää leukoja. Tähän lupaukseen kuuluin myös yleinen kiinteytyminen ja no. Minähän laihduin ja kiinteydyin kyllä keväällä. Mutta omaan makuuni liikaakin. Lisäksi se laihuuden tuoma stressi oli niin valtava, että olin ärtyisä ja mieli oli vähän väliä ihan maassa. Nytpä olenkin syksyllä siis kerännyt jälleen rasvavarastoa, ja tullut siihen tulokseen, että pikku makkara vyötäröllä on minulle paljon parempi vaihtoehto kuin se ahdistunut olo ja stressi, jota keväällä oli paljon liikkeellä.

Lupaus nro 4 oli  leffahaaste, eli että katson vuoden aikana 50 elokuvaa. Tämähän täyttyi ihan liiankin helposti. Sain 50 leffaa kasaan kesällä ja varmaan tässä syksyn aikana on tullut jo toiset 50.

Viimeinen lupaus, eli lupaus nro 5 oli se, että osaisin olla tyytyväinen itseeni. Tämä haaste oli kaikkein mielenkiintoisin, sillä alkuvuodesta, keväällä, lähdin aivain väärään suuntaan. Itseällötys kasvoi ja kasvoi sitä myötä kun yritin tehdä itsestäni parempaa. Mitä enemmän liikuin ja mitä vähemmän söin, sitä vähemmän pidin itsestäni. Sitten kuitenkin kesällä ja syksyllä tapahtui muutos. Nimittäin mukavuuden haluni astui kuvioihin. Vielä syyskuussa kävinjumpissa ja salilla, mutta sitten, tuli vain sellainen ajatus, että empäs nyt jaksa mennä salille. ja en mennyt! Soimasin itseäni. Laiska. Miksi. Mutta siitä se kerta kerran jälkeen helpottui. Nyt minulla ei ole enää juuri mitään ongelmaa tämän salittomuuden kanssa. Toisaalta nyt minulla on jo hyvä syykin, en viitsi jättää Rauhaa yksi liian pitkäksi aikaa, niin en voi mennä salille. Heh. Ihan sama. Olen selvästi tyytyväisempi ja onnellisempi, kun en ota stressiä omasta ulkonäöstäni ja makkaroistani. Kyllähän minä aina peilin edessä vilkaisen, että "voisi tuo maha olla pienempikin", mutta sitten annan olla. En jää vatvomaan. Tajuan, että se työ, mikä mahan poistumiseen minun pitäisi nähdä, ei todellakaan ole vaivan arvoinen. Sanoisin siis, että olen onnistunut tässäkin tavoitteessa erittäin hyvin.

Tiivistettynä, Onnistuin tavoitteissa nro 1, 3, 4 ja 5, en onnistunut tavoitteessa nro 2. Mutta siis 4/5! Erittäin hyvä!