Lupausten lunastus

Viime uutena vuotena tein paljon lupauksia vuodelle 2013, ja nyt on tullut aika katsoa miten ne ovat toteutuneet. Kuinka jännittävää!

Lupaus nro 1 oli saada kandidaatintutkielma valmiiksi.  Ja tämähän onnistui loistavasti! Tutkielma oli valmis jos toukokuussa ja valmistuin luonnontieteiden kandidaatiksi kesäkuussa. Olen oikeasti ylpeä itsestäni tämän vuoksi, sillä suurin osa luokkatovereistani ei ole saanut tutkielmaa tehtyä vieläkään.

Lupaus nro 2 oli liikuntahaaste, eli 180 liikuntapäivää vuodessa. Tämän minä löin läskiksi viime kolmanneksella. Pysyin aikataulussa syyskuun loppuun asti, mutta sitten koulu ja työt alkoi painaa niin paljon päälle, että en jaksanut enää merkkailla liikuntojani, ja vaikka olisin ne merkkaillut, en olisi varmasti saanut tätä haastetta täyteen, sillä koko joulukuussa liikuntaa on tullut ehkä.. 3 päivää?

Lupaus nro 3 oli leuanveto. Testasin tämän jouluna Iisalmessa ja vielä meni yksi! Jihaa! Kesän alussa, kun olin parhaassa kunnossa, sain vedettyä jopa kaksi, mutta nyt ei enää onnistunut se. Olen kuitenkin tyytyväinen, että olen edes kerran elämässäni ollut niin hyvässä kunnossa aikuisiällä, että jaksan vetää leukoja. Tähän lupaukseen kuuluin myös yleinen kiinteytyminen ja no. Minähän laihduin ja kiinteydyin kyllä keväällä. Mutta omaan makuuni liikaakin. Lisäksi se laihuuden tuoma stressi oli niin valtava, että olin ärtyisä ja mieli oli vähän väliä ihan maassa. Nytpä olenkin syksyllä siis kerännyt jälleen rasvavarastoa, ja tullut siihen tulokseen, että pikku makkara vyötäröllä on minulle paljon parempi vaihtoehto kuin se ahdistunut olo ja stressi, jota keväällä oli paljon liikkeellä.

Lupaus nro 4 oli  leffahaaste, eli että katson vuoden aikana 50 elokuvaa. Tämähän täyttyi ihan liiankin helposti. Sain 50 leffaa kasaan kesällä ja varmaan tässä syksyn aikana on tullut jo toiset 50.

Viimeinen lupaus, eli lupaus nro 5 oli se, että osaisin olla tyytyväinen itseeni. Tämä haaste oli kaikkein mielenkiintoisin, sillä alkuvuodesta, keväällä, lähdin aivain väärään suuntaan. Itseällötys kasvoi ja kasvoi sitä myötä kun yritin tehdä itsestäni parempaa. Mitä enemmän liikuin ja mitä vähemmän söin, sitä vähemmän pidin itsestäni. Sitten kuitenkin kesällä ja syksyllä tapahtui muutos. Nimittäin mukavuuden haluni astui kuvioihin. Vielä syyskuussa kävinjumpissa ja salilla, mutta sitten, tuli vain sellainen ajatus, että empäs nyt jaksa mennä salille. ja en mennyt! Soimasin itseäni. Laiska. Miksi. Mutta siitä se kerta kerran jälkeen helpottui. Nyt minulla ei ole enää juuri mitään ongelmaa tämän salittomuuden kanssa. Toisaalta nyt minulla on jo hyvä syykin, en viitsi jättää Rauhaa yksi liian pitkäksi aikaa, niin en voi mennä salille. Heh. Ihan sama. Olen selvästi tyytyväisempi ja onnellisempi, kun en ota stressiä omasta ulkonäöstäni ja makkaroistani. Kyllähän minä aina peilin edessä vilkaisen, että "voisi tuo maha olla pienempikin", mutta sitten annan olla. En jää vatvomaan. Tajuan, että se työ, mikä mahan poistumiseen minun pitäisi nähdä, ei todellakaan ole vaivan arvoinen. Sanoisin siis, että olen onnistunut tässäkin tavoitteessa erittäin hyvin.

Tiivistettynä, Onnistuin tavoitteissa nro 1, 3, 4 ja 5, en onnistunut tavoitteessa nro 2. Mutta siis 4/5! Erittäin hyvä!

Rauha tuli taloon

Viime keskiviikkona se nyt tapahtui ja kävimme hakemassa minulle Huittisista koiranpennun. Voi kauheus miten suloinen se onkaan. Nukuttua tulee tosin melko huonosti, kun tyttö herää aina aamuyöstä riehumaan. Kaikki on vielä uutta ja jännää, ja siihen nähden meillä on mennyt ihan hyvin. Pennun nimeksi tuli Rauha, toivon, että se olisi jonkilainen enne. Mutta älkää peljätkö, perustin Rauhalle ihan oman blogin, jottei tämä blogi nyt vain täyty pelkästä pentuhypestä. Tässä kuitenkin muutamia kuvia.

Tulkoon joulu?

Pääsin jo viikonloppuna kunnon joulufiiliksiin, mutta tämän aamuinen kaatosade hillitsi hiukan joulutustani. En ole hirveästi ehtinyt aiemmin joulua miettiä, mutta kun sunnuntaina kävin ostelemassa joululahjoja, kaupoissa raikavat joululaulut ja pimeää toria valaisevat jouluvalot saivat tunnelman nousemaan. Leivottiinkin Janin kanssa eilen glökijuustokakku ja torttuja. Lisäksi kävin eilen illalla Suvin kanssa kauneimmissa joululauluissa Kuopion tuomiokirkossa.

Eilen innostuin joulufiilistelyssäni jopa niin paljon, että ostin elämäni ensimmäisen joulukoristeen omaan kämppään. Harmaapipoisen tontun. Ei ollut tarkoitus ostaa mitään tuollaista, mutta kun tuolla jouluruuhkissa pyöriskelin, niin se vain huusi minulle sieltä tuhansien punaisten joululiinojen joukosta. Päätin siis, että se saa muuttaa meille. Jani osti myös tähän uuteen kämppään meille omat jouluvalot ikkunaan, ja ne on minusta myös tosi siistit.

Huomenna on syksyn viimeinen tentti ja sen jälkeen lähdemme äitin kanssa hakemaan minulle joulun parasta lahjaa. Eiköhän se saa joulumielen taas nousemaan tuosta hemmetin sateesta huolimatta!

Isämmaan puolesta mökki reissu

Olin viime viikonloppuna itsenäisyyspäivän mökki_reissulla,  ja mun piti siitä kirjoittaa jo ajat sitten, mutta en kai sitten ole ehtinyt. Itsenäisyyspäivänä siis ajeltiin mökille sellainen 100 kilometriä. Meitä oli sillä 10 hengen mökillä sellainen 19 henkeä, mutta ihan siististi se silti meni. Minulla ja Janilla oli retkipatjat ja makuupussit, koska nukkumapaikkoja oli niin vähän, enkä halunnut joutua tappelemaan niistä.

Minulla oli uhkarohkeasti mukana 7 siideriä ja shottipullo. Ajatuksena oli, "että nyt minä ryyppään oikein kunnolla!",  mutta eihän sellainen minulta tunnu enää onnistuvan. Ekana päivänä/iltana join 4 siideriä ja sen jälkeen oli jo lauantaiaamuna niin öhlö olo, että en sitten juonut lauantaina enää mitään. Menin perjantai-lauantaivälisenä yönä ensimmäisten mukana nukkumaa, JO kolmelta yöllä. Muut ilmeisesti valvoivat jonnekin 7-8 aamulla. Ne retkipatjat oli törkeän kovat nukkua ja mökissä oli kamalan kuuma, kun saunaakin pidettiin päällä läpi yön, ja melu oli niin kova, että vaikka mulla olikin korvatulpat, niin silti se lattian rytmikäs tärinä vähän häiritksi unta. Tämän vuoksi sitten lähdimme lauantai-iltana kymmenen aikoihin Janin kanssa nukkumaan äitini luo Iisalmeen, koska sinne oli mökiltä matkaa noin 30 km.

Mökillä oli kuitenkin tosi kivaa. Näki pitkästä aikaa vanhoja kavereita ja minäkin onnistuin nukkumaan kaikkien mökillä koettujen draamahetkien ohi. Pelailtiin lautapelejä, saunottiin ja touhuttiin. Aika meni, varsinkin silloin perjantaina ihan tosi nopeasta, ja huomasin vain jossain vaiheessa, että muahan nukuttaa ihan sikana. Sitten oli pakko mennä nukkumaan. Mä olin lähtenytkin matkaan sillä asenteella, että mökillä ei nukuta, joten mikään ei tullut yllätyksenä. Se Iisalmeen lähtö ei kyllä ollut suunniteltua, mutta tällaiselle ihmiselle, jolla on hyvin tarkka 22.30-7.30 unirytmi, kahden yön huonot yöunet olisivat olleet varmaan jotain aivan liian hirveää.

Pidin ihan vahingossa loka- ja marraskuun tipattomana. Ehkä se on ollut syy sille, miksi kirjoittelen tänne niin vähän nykyään. Olen kuitenkin kirjoitellut aiemmin aika paljon juuri kaikista bileistä. No nyt on tulossa joulu ja uusi vuosi, niin juhlia tulossa!

Muutto

Tortaista tähän päivään asti on kulunut muuttotouhujen parissa. Pohkeet on ihan jäätävän kipeät. En ymmärrä miksi juuri pohkeet, kun luulisi, että vaikka kädet tai selkä tai sitten jalat kokonaan olisivat kipeät rappusista ja kantamisesta, mutta ei, vain pohkeet. Joka tapauksessa torstaina ja perjantaina raahattiin kamat uuteen asuntoon, ja eilen siivottiin se vanha kämppä. Se siivoaminen oli kyllä ihmeen helppoa, sillä luulin, ettei siitä läävästä tulisi puhdasta edes viikon non-stop-kuuramisella. Mutta kyllä me se ihan suht' siistiksi saatiin. Minusta se jäi jopa siistimmäksi kuin silloin kun me siihen muutettiin.

Tämä uusi kämppä on ihana. Tämä näyttää niin paljon enemmän meiltä kuin se entinen. Entisessä oli koko ajan ahistunut olo siitä, miten siellä taas viemärit pulputti ja haisi ja miten ruman väriset lattiat siellä oli ja niin edelleen. Lisäksi se sijaitsi niin eristyksessä kaikesta, ja ympärillä oli niin paljon puita, ettei aurinko paistanut sisään juuri koskaan. Tämä uusi kämppä on paljon siistimpi ja ennen kaikkea valoisampi!

Tämä kämppä on 10 neliöä pienempi kuin edellinen, joten osa huonekaluista piti pistää pois. Pohjaratkaisu on silti paljon parempi tässä uudessa. Tässä ei ole keittiötä erikseen, mikä säästää tilaa, eikä ole 10 neliön eteistä, mikä oli kyllä aika turha.

Ollaan saatu jo aika hyvin kaikki tavarat paikoilleen, mutta vielä pitäsi laittaa paperit kansioihin ja taulut seinille. Lisäksi haluan tänne kokonaan uudet matot, kun ei nuo vanhan oikein sovi. Mutta vanhat on vielä lattialla sen aikaa, että uudet löytyy. En ole ottanut kuvia, enkä jaksa vielä ottaakaan, mutta eiköhän tämä uusi kämppä pääse pian näyttäytymäänkin tänne blogin puolelle.

Uuden kämpän pohjapiirros. 

Siitä lihattomuudesta

Unohdin ihan täysin kertoa, miten lihaton lokakuuni lopulta meni. Ja no siinä suhteessa se meni ihan hyvin, että en kertaakaan repsahtanut. Mutta noin muuten kaksi viimeista viikkoa olivat aika tuskaiset. Olin siis lihattomalla ruokavaliolla viitisen viikkoa. Kalaa, kananmunaa ja maitotuotteita tosin söin. Näistä helpotuksista huolimatta oli tosiaan vaikeaa.

Kaksi ekaa viikkoa tuntuivat ihan helpoilta, ja mietin jo, pitäisikö roeta kasvissyöjäksi ihan kokonaan. Maha tosin oli kokoajan ihan täynnä ilmaa, mikä hiukan ehkä häiritsi parisuhdettani, mutta ei niin merkittävästi, ettenkö kasvissyöjäksi ryhtyä. Kuitenkin kolmannen viikon jälkeen maha alkoi jo sanoa itseään irti tuosta ruokavaliosta. Se ei yksinkertaisesti ole tottunut niin paljoon kuidun ja raa'an ravinnon määrään, mitä söin tuona aikana. Lisäksi myös viljojen määrä varmaan tuplaantui, niin maha todella tuntui räjähtävän. Niinhän siinä sitten kävi, että viimeisellä viikolla en enää syönyt juuri mitään. Kaikki makea, kasvikset, leivät, pastat, kaikki ällötti. Samoin myös rahkat, raejuustoja jugurtti. Kuolasin itkukurkussa Janin kebabannosta ja mässytin surullisena karjalanpiirakkaani. Jopa koulun ohrasuurimopuuro (tavallisesti lenpiruokani) oli ihan perseestä. 

Kun lihaton lokakuu loppui, söin heti lihaa. Niin säälittävältä kuin se kuulostaakin. Jalapenotäytteisiä possurullia sienikastikkeella. Ja voi että oli hyvää. Ja täyttävää! Mutta ei sillä tavalla täyttävää, että maha olisi pullistunut ja pyöristynyt ja sitä olisi alkanu vääntää ja se olisi mörissyt ja murissut monta tuntia. Vaan mahakin selvästi viestitti minulle, että nyt on hyvä. Olen nyt ollut jo yli viikon tällaisella "normaalilla" ruokavaliollani, eli syönyt aina sitä mitä on tehnyt mieli, ja nyt pystyn taas syömään kasviksia ja vehnää, ilman ällötystä.

Minua jotenkin hävettää ja säälittää tämä tilanteeni. Kun puhun aina punaista lihaa vastaa. Tai oikeastaan sen suurkulutusta vastaa. Mutta en kuitenkaan itse pärjää ilman lihaa. Voihan se olla, että maha tottuisi, jos vaikka vuoden päivätkin olisi lihattomalla, tai sitten ei. Minulla on herkkä maha. Reagoin kaikenlaiseen stressiinkin ensiksi mahallani. Mahani ei muutenkaan tykkää yhtään mistään ruokavalion muutoksista. Se suuttuu heti, joten tällainen kuukauden jakso oli sille varmaan ihan mieletön järkytys.

Oli tässä lihattomassa kuitenkin hyvääkin. Kaikki sokerinhimo hävisi, ja tuli syötyä muutenkin aika vähän. Toisaalta ei ollut myöskään kamalasti energiaa tehdä mitään. Ehkä minulla oli vain harvinaisen huono kasvisruokavalio.

Koirakoirakoira

Viikonloppuna käytiin Janin kanssa Mikkelissä Janin äidin luona. Saavuimme perjantai-iltana ja lähdimme sunnuntaina noin puolilta päivin. Matkan syynä, tietysti anoppilassa vierailun lisäksi, oli käydä katsomassa koiranpentuja. Minulle oli yksi tyttö jo sieltä alustavasti varattu, mutta kasvattaja tahtoi nähdä ihan kasvotusten ennen kuin lopullisesti koiran lupasi. Pennut olivat tällä hetkellä vajaa 6 viikkoisia, ja aivan liian söpöjä. Kun minä sinne kerran pääsin, niin en olisi millään malttanut lähteä. Onneksi nurkassa huokaileva Jani sai minut lopulta poistumaan. Olisihan se ollut tosi noloa jäädä sinne pentuaitaukseen nukkumaan. 

Nyt myös tosiaan sitten varmistui se, että koira tulee. Kolmen viikon päästä käydään äitin kanssa noutamassa tyttö kotiin. Olen ihan tajuttoman täpinöissäni, ja noin puolet ajatuksistani päivän aikana koostuu koirajutuista. Tämä tietysti hankaloittaa koulun käytiä kasvavassa määrin, mikä ei ole kovin hyvä, kun ottaa huomioon että niitä koulujuttuja olisi PALJON. Vielä ennen koiran tänne saapumista (siis alle 3 viikossa) minun pitäisi suorittaa yhdet labrat ja kirjoittaa niistä reportti, kirjoittaa 3 oppimispäiväkirjaa, tehdä ja pitää 3 seminaaria, sekä tietysti lukea tentteihin, joita on vielä ennen joulua, pennun tulon jälkeen, 4 kappaletta.  

Liikuntahaasteeni kanssa olen heittänyt hanskat tiskiin. Vaikka olenkin aikataulussa, ja tällä tahdilla saisin haasteen suoritettua, tiedän, että joulukuussa on paljon muutakin mietittävää, kuin se, harrastanko urheilua 15 päivänä. Käyn siis salilla ja jumpissa, mutta en enää stressaa siitä, saanko sen 15 liikuntapäivää kuussa, koska joulukuussa se ei tule mitenkään päin onnistumaan. Minulla kun on tässä kaiken muun hulabaloon päälle vielä töitäkin. 12 h/viikko. Ja kun tuskin tulee pennun saapumisen jälkeen kamalasti töissäkään käytyä, niin yritän nyt pakertaa noita tunteja varastoon sen minkä ehdin. 

Tässä tällaisena kevennyksenä kuva sairastavasta minusta, ja hoitavasta leevistä. Kuva on vuodelta 2008, luulisin. 

Tällaista tänään

Olin viikonlopun Iisalmessa, sillä pikuveljeni täytti 9 vuotta. Tekisi mieli alkaa kauhistella, kuinka se aika rientääkään, mutta taidan jättää tällä kertaa väliin. Päivitän sen sijaan pikaisesti kuulumisiani:

-Koulussa ja töissä on kiirettä, mutta kaiken kaikkiaan menee ihan jeessisti siellä. Mitään ei ola vielä ainakaan rästissä, ja minulle pitäisi kertyä tänä vuonna ihan kivasti opintopisteitä, jos vaan kaikki menee suunnitelmien mukaan. Gradun suhteen minua vähän huolestuttaa, sillä vaikka aionki aloittaa sen vasta ensi keväänä, niin pitäisi minun tehdä tässä talven aikana pieniä valmisteluja, että voin aloittaa tutkimusosian keväällä. Luontoäiti on kuitenkin näin alkuvalmisteluja vastaan, ja siksi niiden aloittaminen vain venyy ja venyy.

-Minun on edelleen hankala elää tässä ja nyt kun mietin kokoajan vain sitä muuttoa ja mahdollista koiraa jne. Ensi viikolla saan varmuuden siitä koirasta, kun lähdemme tapaamaan kasvattajaa. Vuokrasopimus uuteen kämppään on sen sijaan jo allekirjoitettu, ja pääsemme marraskuun lopussa muuttamaan. Kävimme tänään Janin kanssa kävelemässä tulevan kämpän tienoilla, ja ainakin näin kauniina syysiltana paikka vaikutti niiiiin ihanalta. 

-Käytiin tänään Janin kanssa myös syömässä ja katsomassa Leijonasydän-elokuva. Leffa oli hyvä. Kamalan väkivaltainen, mutta kun osasin sitä odottaakin, niin olin varautunut. Elokuvista lähtiessä oli sellainen hiljainen ja mietteliäs olo. Suosittelen kyllä sitä leffaa. 

Tässäpä oli tällainen pikainen päivitys. Viikon päästä sitten enemmän juttua, kunhan tullaan sitä koiruutta katsomasta!

Alustavia varauksia

Voihan geenimuokattu hiiri sentään. Enää ei ole lainkaan niin innostunut olo tästä koulunkäynnistä kuin vielä kuukausi sitten oli. Tentit tulee, ja pilaa aina kaiken. Tän viikon tenttiin en oikein jaksanut lukea, kun alue oli niin valtaisa, eikä ollut mitään hajua, mitä tentissä kysyttäisiin. Kävin sen kuitenkin tekemässä, mutta en ole varma menikö se läpi. Olen nyt tänään yrittänyt lukea ensi viikon tenttiin, jotta ei nyt sentään kahta rästitenttiä jäisi joulun alle. Materiaalia ei olisi edes kovin paljoa nyt, mutta jotenkin vain tökkii. Tekisi niin mieli touhilla kaikkea muuta kuten piirtää, katsoa leffoja ja lähteä vaikka lenkille. Mutta pakko jaksaa. Tämä olisi nyt tämän tenttirupeaman viimeinen tentti. Sitten olisi melkein kuukausi taukoa ennen seuraavaa sumaa.

Vaikka tenttitaival on joka vuosi yhtä kuoppainen, on elämässäni tapahtumassa myös jännittäviä muutoksia, joista olen hyvinkin innoissani. Minulla on nimittäin nyt kaksi alustavaa varausta. Toinen alustava varaukseni on koiranpennusta. Olen odotellut pitkään, ja nyt vihdoin olen päässyt näin lähelle. Olen jonottanut ja odotellut, että oikeanlainen yhdistelmä sattuisi onnistumaan, ja näin on nyt käynyt. Koiraa ei ole minulle vielä täysin luvattu, sillä kasvattaja tahtoo tavata minut ensin. Ensi kuun alussa matkaammekin siis Janin äipän luokse viikonloppuvierailulle, jotta voimme samalla poiketa katsomassa koiravauvaa, ja minulla on mahdollisuus todistaa, että tulen olemaan sille se paras mahdollinen omistaja. 

Toiseksi, meillä on alustava varaus uuteen asuntoon. Tämä asunto sijaitsisi Väinölänniemessä, ihan keskustan tuntumassa. Emme pääse vielä katsomaan asuntoa, sillä koko talo on remontissa tällä hetkellä. Sen kuitenkin tiedän, että asunto on lähes 10 m^2 pienempi kuin nykyinen. Muutto olisi siis ainakin hyvä veruke viskata kaikki turha menemään. Emme ole vielä irtisanoneet nykyistä vuokrasopimusta, mutta ensi viikon alussa kai sekin olisi tehtävä. Uskon kyllä, että se uusi asunto tulee olemaan parempi kuin tämä, joten sinänsä uskallan kyllä irtisanoa nykyisen, vaikken vielä olekaan nähnyt tulevaa kämppää. Tämä nykyinen asunto on synkkä, ja täällä on jokin vesivahinkokin, jota ei roeta korjaamaan. Lisäksi puijonlaaksoon on se ällöttävä mäki. Ainut mikä harmittaa, on se että täällä on niin paljon paremmat lenkkimaastot kuin jossain keskustan liepeillä. 

Että tällaisia suunnitelmia. Varmaan ihan ymmärrettävää, että kun on muutto ja koira ja kohta joulukin niin lähellä, niin tällaisen pienen tyttöparan on hyvin vaikea keskittyä joihinkin niin epäinnostaviin asioihin kuin tentteihin. Tämä on niitä hetkiä, kun on kerrassaan vaikea elää tässä hetkessä. Ajatuksen karkaavat vähän väliä tulevaan, joka toisaalta on vielä hiukan epävarma. Nuohan tosiaan ovat vain alustavia varauksia.

(Kuten varmaan huomasitte, lisäilin tähän tällaisia kivoja mihinkään liittymättömiä täytekuvia arkistojen kätköistä. Oli muuten niin ankean näköinen tekstiseinä.)

Lihaton lokakuu

Ajattelin vain tulla kertomaan, että meikäläinenkin on mukana lihattomassa lokakuussa. Aloitin jo viime viikon maanantaina, eli nyt on 12. päivä lihatonta elämää menossa. Tai no ei tämä aivan lihatonta ole, sillä syön kalaa kyllä aina välillä. Tapahtumassahan oli ideana, että jokainen osallistuu niin kuin itselleen on parasta, ja kyllä minä haluan kalan säilyttää.

Jokainen osallistuja osallistuu myös varmasti omasta syystään. Minulle ensisijainen syy on oma terveyteni. Kuten olen jo aikaisemmin tänne kirjoittanut, olen muutenkin koettanut vähentää punaisen lihan käyttöä. Kalaa en näe terveyden kannalta pahana juttuna, päin vastoin. Kalassa on hyvää rasvaa ja rasvahappoja, eikä ainakaan minulla ole tullut vastaan mitään tutkimuksia, joissa kalan syönti olisi yhdistetty syöpiin tms. Tietysti järvikaloissa on jonkin verran raskametallikertymiä sun muita myrkkyrikastumia, mutta eipä minulla järvikalaa juuri koskaan saatavan olekaan.

Hölmöähän se tietysti on ajatella, että nyt kun minä en syö lihaa, ruokavalioni olisi jotenkin terveellinen. Kyllähän se epäterveellisin osa ruokavaliostani on suklaa ja muut imellykset. Erityisesti kuitenkin se suklaa, koska sitä syön viikoittain. (En onneksi enää päivittäin niin kuin vielä jokin aika sitten.)

Toinen syy, miksi lähdin tähän, liittyy ilmastoon. Lihantuotanto vain on niin kamalan maapalloa kuluttavaa. Maapallolla ei riitä resurssit tarjota jokaisella sitä puolen kilon pihviä lautaselle joka päivä. Lihan syönnistä on tehty täällä länsimaissa aivan liian itsestäänselvyys. Tähän projektiin mukaan lähteneenä olen kuullut usein sen tyylistä kommenttia että "Ei raavas mies pärjää ilman lihaa" ja "minä tarvitsen kyllä joka päivä lihaa, tai muuten riudun pois". Hyvä juttu, ettei nämä heebot syntyneet 40-vuotta aikaisemmin, sillä silloin sitä lihaa ei todellakaan ollut saatavilla joka päivä, vaan nautaa oli pöydässä maksimissaan joka toinen sunnuntai. Nykyään kun yhteiskunnastamme on muokkaantunut tällaiseksi hyvin kuluttavaiseksi, on ihan tavallista, että haetaan päivittäin se paketti jauhelihaan lähimarketista. Lihalle ei anneta oikeastaan enää juuri minkäänlaista arvoa.

Janille tämä tempaus on jotenkin aivan ylitsepääsemättömän typerä juttu. Saan kuunnella kaikenlaista "Maito on murha!" ja "Et sinä saa syödä tuota kananmunaa!" huutelua vähän väliä. Turhaan olen yrittänyt selittää, että minulla ei ole tässä aattellisesti takana se, että eläinten tappaminen olisi väärin, vaan ihan muut syyt. Mutta ei, kaikki kasvissyöjät ovat ilmeisesti eittämättä täysiä hihhuleita, joilla ei ole todellisesti elämästä mitään käsitystä. Alan tuntea todellista empatiaa kyllä niitä kohtaan, jotka tätä joutuvat kokoajan kuuntelemaan. Erityisesti ystävääni, joka on ollut kasvissyöjä ala-asteelta lähtien. Yläasteella sai varmaan eräänkin kerran selitellä.

Joka tapauksessa tämä lihaton kokeilu on osoittautunut ihan mukavaksi. Ei tämä oikeastaan ole vaikuttanut mitenkään elämääni. Ainoastaan viime viikonloppuna, kun vierailin mummoni luona, pelotti hiukan, mitä mummo sanoisi, jos kieltäydyn hänen ruuistaan, mutta onnekseni tarjolla olikin savulohta. Koulussakin on kasvisruuat parantunut lukukauden alkamisen myötä. Tänään esimerkiksi söin aivan tosi hyvää kasvislasagnea. Pari kertaa olen kyllä joutunut turvautumaan sosekeittoon, kun tarjolla on ollut jotain "kasviksia tomaattikastikkeessa" tyylistä mössöä. Pääasiassa kasvisruuat on kuitenkin olleet hyviä. Varmaan Amican kokkikin on tietoinen lihattomasta lokakuusta. 

Herkullista kasviruokaa?

Improo

Viime tiistaina (joo, vähän myöhässä tulee päivitys) oli taas Kauppakadun Improbatur. Tuo joka syksyinen, Kuopion baarit haalarikirjolla täyttävä opiskelijatapahtuma. Tänä vuonna lähdimme matkaan taas kerran aivan uudenlaisella kokoonpanolla, sillä saimme vahvistuksia Oulusta saakka!

Meidän pinkkihattuinen joukkueemme oikein edustavana tässä näin!

Impron joukkuekilpailu myydään joka vuosi muutamassa päivässä loppuun. Siispä tänäkään vuonna emme aikailleet. Itsehän olin täysin asian unohtaneena Raumalla, kun Okko soitti minulle, että pitäisikö meidän ilmoittautua. No, onneksi Okko sentään oli skarppina, ja niinpä pääsin tänäkin vuonna mukaan. Joukkueen nimi jäi vähän äkkiä päätetyksi, kun tosiaan ilmottauduttiin niin hätinällä. Meistä siis tuli Team Sekametelisoppa. Oikeastaan nimi kuvasi tiimiämme hyvin, sillä kaikilla meillä oli eriväriset haalarit. Hetalla oli turkoosi, minulla peruspunaiset, Okolla pinkit, anteeksi korjaan, aniliinin punaiset ja Dänillä viininpunaiset.

Baareja, eli rasteja, oli kierrettävänä yhteensä 15. Alussa sen tuntui aivan hirveän suurelta määrältä, mutta kun siinä kunnolla vauhtiin päästiin, loppuivatkin rastit oikeataan keskin. Kun jäljellä oli enää kolme, tuli sellainen olo, että "ei kai ne nyt jo voi loppua!". Itse rasteilla oltiin aika huonoja, eli ei taaskaa tullut voittoa.

Loppubileet oli sitten taas Albatrossissa, jonne saatiin jonottaa sisään varmaan tunti. Muuten rastit oli kyllä hyvin organisoitu, kun ei minnekään tarvinnut jonotella, mutta ihan lopussa saatiin kyllä odottaa ihan senkin edestä. Ja kuten jonosta pystyi päättelemään, oli Alba ihan tupaten täynnä. Ei puhettakaan, että tanssilattialle olisi mahtunut, ja vessoihin oli myös hirveät jonot. Katsottiin kuitenkin illan esiintyjä, Stig, sekä palkintojenjako tilaisuus, ennen kuin lähdettiin kotiin.

Stigiiii.

Katottiin Stigii ihan eturivissä. Minä ja Velsku.

En muista milloin viimeksi olisin juonut yhtä monta alkoholiannosta, joten pelkäsin kamalasti aamulla heräämistä. Minulla oli pakollisia seminaareja koulussa klo 12. Oli kuitenkin ihmeen pirteä olo. Seminaarit jaksoin ihan mallikkaasti kuunnella, mutta sitten kun 14-17 tehtiin ryhmätyötä, alkoi kyllä jo keskittyminen herpaantua ja silmät painua kiinni. Mutta joka tapauksessa elossa selvisin!

Töistä

Olen varmaan maininnutkin täällä, että mulla jatkuu työt joulukuun loppuun asti. Koska teen töitä koulun ohella, teen viikossa vain 12 tuntia. Olen tehnyt nyt nämä syyskuun viikot kyllä aika reilusti yli tuon 12 tunnin, sillä olen halunnut tehdä tunteja "varastoon", jos ja kun tulee sitten niitä viikkoja, jolloin en pääsekään töihin. 

Työskentelen siis AIVIssa eli A. I. Virtanen -instituutissa. AIVI on Itä-Suomen yliopiston yhteydessä toimiva molekulaarisen lääketieteen tutkimuskeskus. Minä olen viihtynyt töissä tosi hyvin. Tämä on hommaa, jota oikeasti haluaisi tehdä. Valitettavasti alallamme työllisyysnäkymät ovat vain aika huonot. Ylen uutisissakin oli ihan erikseen juttua, kuinka biokemian alalta valmistuvista maistereita suuri osa jää saman tien työttömäksi. No onneksi minä en opiskelekaan biokemiaa, vaan biotieteitä (vaikka en kyllä tiedäkään, mikä ero näiden alojen välillä edes on). Sitä paitsi, olenhan minä nyt yhden kesän saanut työskennellä jo tällä alalla, niin jospa siitä olisi jatkossakin hyötyä.

Minun olisi tarkoitus alkaa tekemään myös gradua tässä samaisessa paikassa, jossa nyt työskentelen. Aloittelen graduun liittyvät työs heti, kun vain mahdollista. Teen sellaiset esivalmistelut töitäni varten, ja kun ne on hoidettu pois alta, jatkan gradun kokeellisen osion loppuun ensi kesänä. Minulta ei pitäisi mennä hirveän kauan kokeellisen osion suorittamiseen, joten ensi lukuvuodelle jää hyvin aikaa myös kirjoittamiselle.

.

Tämä oli nyt vain tällainen pieni infopostaus töistäni (sillä ne vievät aika suuren osan ajastani tällä hetkellä). Halusin myös päästä laittamaan nuo muutamat töistä ottamani kuvat tänne blogiin, niin pakko oli jotain kirjoitellakin. Loppuun vielä kuva Huomenesta, joka on maailman ensimmäinen geenimuunneltu hieho. Kun tulee Bioteknialle pääovista, tämä tyttönen on heti ensimmäisenä vastassa. Hän on siis yksi AIVIn vanhoista projekteista.

Kesäkauden liikuntahaaste

Minun kesäkauden liikunnat eivät menneet aivan niin kuin oli tarkoitus. 60:stä liikuntapäivästä jäi uupumaan 3. Pitää siis tehdä nyt syksyllä kunnolla töitä, jotta saan sen 180 liikuntapäivää vuodessa -haasteeni tehtyä.  Tästä kesäkaudesta teki hankalan se, ettei ollut yliopiston jumppia ja kuntosalikin oli suljettu kesäkuun ajan. Tuo elokuu kyllä näyttää niin surkea yksipuoliselta, mutta ompahan tullut edes lenkkeiltyä.

Toukokuu1/60 3.5. kuntosali (1 h)
2/60 7.5. kuntosali (1 h)
3/60 11.5. lenkkeily (2 h)
4/60 12.5. lenkkeily (1 h)
5/60 13.5. kuntosali (1 h)
6/60 14.5. uinti (1 h)
7/60 16.5. rapputreeni (1 h)
8/60 17.5. kuntosali (1 h)
9/60 20.5. kuntosali (1 h)
10/60 21.5. rapputreeni (45 min)
11/60 23.5. kuntosali (1 h)
12/60 26.5. sulkapallo (1 h)
13/60 27.5. kuntosali (1 h)
14/60 29.5. kuntosali (1 h)
15/60 30.5. jalkapallo ( 1 h)
Kesäkuu
16/60 2.6. lenkkeily (1 h)
17/60 3.6. lentopallo (1,5 h)
18/60 6.6. lentopallo (2 h)
19/60 7.6. mäkikävelyä (45 min)
20/60 9.6. zumba (1 h)
21/60 11.6. lenkkeily (1 h)
22/60 15.6. lenkkeily (1 h)
23/60 16.6. mäkilenkkeily (1 h)
24/60 19.6. lentopallo (2 h)
25/60 21.6. sulkapallo (30 min) + melonta (1 h)
26/60 24.6. sulkapallo (1 h)
27/60 25.6. lentopallo (1,5 h)
28/60 30.6. lenkkeily (1 h)
Heinäkuu
29/60 2.7. kuntosali (1 h)
30/60 4.7. lentopallo (2 h)
31/60 6.7. lenkkeily (1 h)
32/60 7.7. lenkkeily (1 h)
33/60 8.7. lenkkeily (1,5 h)
34/60 9.7. lenkkeily (1 h)
35/60 11.7. lentopallo (1,5 h)
36/60 16.7. kuntosali (1 h)
37/60 18.7. kuntosali (1 h)
38/60 21.7. lenkkeily (2 h)
39/60 22.7. kuntosali (1 h)
40/60 24.7. kuntosali (1 h)
41/60 25.7. lentopallo (2 h)
42/60 29.7. lentopallo (2 h)
43/60 31.7. kuntosali (1 h)

Elokuu
44/60 2.8. kuntosali (1 h)
45/60 3.8. lentopallo (2 h)
46/60 7.8. kuntosali (1 h)
47/60 12.8. lenkkeily (1 h)
48/60 13.8. lenkkeily (1,5 h)
49/60 14.8. lenkkeily 1,5 h)
50/60 15.8. lenkkeily (1,5 h)
51/60 18.8. lenkkeily (1,5 h)
52/60 19.8. lenkkeily (1,5 h)
53/60 21.8. kuntosali (1 h)
54/60 22.8. lenkkeily (45 min) 
55/60 26.8. kuntosali (1 h)
56/60 28.8. kuntosali (1 h)
57/60 31.8. lenkkeily (1 h)

Mitä kuuluu

Jani vie Suzukin huomenna talviunille, joten kävimme tänään vuoden viimeisellä moottoripyöräajelulla. Olihan tuo kyllä melko hyistä ajella, varsinkin kun ei laitettu ajohousuja. Ensi kesää odotellessa siis sen osilta.

Käytiin ajoreissulla Cittarissa, josta minä löysin jotain aivan huikeaa, nimittäin vihreää Strawberry Cupcake teetä! Oli pakko ostaa heti, mutta vielä en ole ehtinyt maistamaan. Olen kironnutkin pitkään, miten vihreiden teiden makuvalikoima on normaalikaupoissa niin rajoittunut. Nyt löytyi ainakin jotain uutta.

Viikonloppuna olimme Iisalmessa. Prismoissa oli se Osta Pois -kampanja, ja mitäs meille sitten sen seurauksena tulikaan. Kuva puhukoon tässäkin asiassa puolestaan, jos joku nyt sattuisi vaikka tunnistamaan mikä tämä vehje on:

Kyllä, se on PlayStation3. Kun muut ostavat PS4:sen, meille muuttaa tuollainen. Tähän asti ollaan pärjätty PS2:lla (näkyy muuten takakulma hänestä tuossa vieressä), mutta eihän me voida nyt kahta astetta jäädä teknologiasta jälkeen. Oli tuo härpäke kyllä aika halpakin, 119 euroa. Saatiin myös kuukauden Netflix-jäsenyys kaupanpäälle. Nyt minulla onkin hurja ongelma, kuinka ehdin/jaksan katsoa kaikki hyvät lastenleffat siellä kuukaudessa. No en mitenkään ehdi, mutta edes ne kaikkein parhaimmat.

Koulu on alkanut ihan mukavasti. Maisterivaiheessa meillä on kaikki kurssit englanniksi, mikä on tuottanut pientä takkuavuutta minulle, mutta enköhän mä tästä selviä. Töissä olen käynyt niin paljon kun vaan olen ehtinyt. Luin myös 4. kirjani tänä vuonna. Se oli Eppu ja Anna Nuotion Tuplana kiitos!. Tykkäsin siitä tosi paljon. Juuri sellaista luettavaa mitä kaipasinkin. Juoni oli koukuttava ja lopputulos paljastui pikkuhiljaa, kun asiat alkoivat nivoutua kivasti yhteen. Nyt en kyllä varmaan enää kirjoja tälle vuodelle lue, sillä pitäisi ennemmin koettaa lukea noita koulujuttuja. Niitä tässä kyllä riittäisi, kun vain jaksaisi avata Moodlen.

Raumalla, Turussa, RAUMALLA

Olin viime viikonlopun ystäväni Even luon Raumalla. (En käynyt Turussa missään vaiheessa, mutta kokoajan puhuin olevani Turussa. Turku. Rauma. Niin samanlaisia, että kai nuo nyt vähemmästäkin sotkee keskenään!) Oli tosi kiva viikonloppu. Harmittaa kun pahuksen Even pitää asua niin kaukana, että saa ensin sen 8 h istua junassa ja bussissa, ennen kuin pääsee moikkaamaan. Eve on asunut nyt 2 vuotta Raumalla ja tämä oli toinen kertani sinä aikana, kun olen siellä vieraillut.

Juna starttasi Kuopion rautatieasemalta perjantaiaamuna noin vartin yli kuusi. Onneksi olen todella hyvä uninen, niin nukuin koko junamatkan Tampereelle (joka muuten ei kestänyt kuin nelisen tuntia, ja maksoikin vain 22 euroa. WAAT?! Luulin, että Tampere on jossain niin kaukana, ettei sinne edes kannata mennä).

Tampereelta kuitenkin vaihdoin sitten bussiin. Koska vaihtoaikaa oli aika suuresti, ehdin hiukan tutustua Tampereen taiteeseen, ja sain todeta, että yhtä kamalaa on, kuin täällä Kuopiossakin.

Uuupeaa Tamperelaista muotoilua. 

En oikeasti kyllä halua mollata Tamperetta yhtään, sillä kun bussi viimein lähti, ja ajoimme siitä Tampereen läpi, sain todeta Tampereen olevan todella kaunis paikka kyllä noin yleensä. Yliopisto oli ruma, ja mukulakivikatu ärsyttävä ajettava, mutta muuten paikka oli ihastuttava.

No Tampereelta bussi kulki Huittisille, jossa vaihdoin Raumalle menevään bussiin. Bussimatka oli aika pitkä, mutta onneksi torkkuminen nopeutti sitäkin.

Raumalle saavuttua Eve oli minua asemalla vastassa. Kävimme heittämässä kamani Even (ja Ossin, joka ei ollut tosin viikonloppuna kotona) kämpille ja lähdimme shoppailemaan Rauman vanhaan kaupunkiin, missä ilta vierähtikin rattoisasti.

Evellä ja Ossilla on 8 kk:n ikäinen Vili-koira, joka oli aivan hurmaava tapaus. Energiaa riitti ja en ole kyllä koskaan nähnyt yhdenkään koiran leikkivän niin paljon yksin. Vilillä tuntui olevan kokoajan joku leikki menossa, milloin pallo, milloin jonkin narunpätkän kanssa. Oma koirakuumeni tietysti vain nousi, kun sain viikonlopun koiran kanssa viettää.

Vili rannalla. MEREN rannalla. 

Lauantaina käytiin pyörimässä vaatekaupoissa ja Eve esitteli koulunsa. Rauman yliopisto on kyllä ihan muuta kuin, no, mikään muu näkemäni yliopisto. Rakennukset oli vanhoja, ja koska siinä on myös peruskoulu ihan lähellä, pikassa oli somia juttuja. Kuvat kertokoon tästä vähän enemmän:

 Pieniä rakennuksia. Ilmeisesti peruskoululaisten tekeleitä.

 Pihalla oli myös pieni puutarha, jossa alakoululaiset viljelivät vaikka sun mitä. Siellä oli esim. tosi makoisia omenoita!

Vilikin tykkäsi omenoista. Kai.

Tässäpä tällainen yliopistoalueen rakennus. Tässä ei tainnut enää kyllä olla mitään toimintaa, mutta silti.

Lauantai-iltana kävimme syömässä myös hienosti ravintolassa, jonka nimeä en enää muista. Otin omassa mittakaavassani aika erikoista ruokaa.

Eve ja meikä lähössä ulos. 

Jonkinlainen lohiburgeri.

Sitten Eve käytti minua Blok-nimisessä baarissa, josta sai oikeasti maailman parasta salmaria. Pelasimme Kimbleä ja minä voitin kaikki erät. Heh.

Blokista jatkoimme Porohariin, Kariporoon, Porokuraan, johonkin sellaiseen. Se oli siis Rauman leirintäalue, jossa oli lauantai-iltana kesänlopetus juhlat. Oli ilotulitus ja Happoradio. Keikka oli ihan tosi hyvä! Nyt tekisi mieli päästä taas heti uudestaan jollekin keikalle.

Sunnuntaina katsottiin Magic Mike -leffa, ja syötiin herkkuja. Maanantaina lähdin takaisin Kuopiota päin noin klo 12. ja siihempä se maanantaipäivä menikin. 

 Muuten tämä viikko on ollut taas kouluun totuttelua ja töiden tekoa. Kävin myös lukukauden ekassa yliopistojumpassa, joka oli kyllä suuri pettymys. Jospa muut jumpat olisi vähän parempia, tai paremminkin minulle sopivampia.

Loppuun vielä Vilin muikea ilme.

Jauhelihapäivitys

Olen koko kesän koettanut syödä mahdollisimman vähän punaista lihaa, eli minun tapauksessani sikaa ja nautaa. Omasta mielestäni olen onnistunut asiassa melko hyvin. En ole siis lopettanut täysin missään vaiheessa punaisen lihan käyttöä, mutta olen yrittänyt aina suosia muita vaihtoehtoja, eli kanaa, kalaa ja kasvisruokaa. Tämä viikko ei kuitenkaan ollut millään muotoa tyylikäs lopetus tälle vähälihaiselle kesälleni. Voisikin sanoa, että tämä on ollut oikea jauhelihaviikko:

Maanantaina söin koulussa jauhelihapihvejä ja kotona teimme janin kanssa jauhelihatortilloja.

Tiistaina söin Mirkan hampparin tähteet, jossa niin ikään oli jauhelihaa pihvin muodossa.

Keskiviikkona söin koulussa makaronilaatikkoa, jossa ainakin piti olla jauhelihaa.

Tänään sitten söin koulussa oikein jauhelihamureketta ja kotona jauhelihaa kasviksilla.

Huomenna viikon kruunaa yllättävästi kinkkujuustokroisantti, jonka ostin evääksi junamatkalleni. 

Ei minua sinänsä mitenkään haittaa se, että olen syönyt näin paljon jauhelihaa tällä viikolla. Haluan kuitenkin jatkaa punaisen lihan välttelyä ainakin jossain määrin, sillä pelkään sen terveyshaittoja suuressa käytössä. Jokaisella on omat terveysuskomuksensa, ja minä uskon, että liiallinen punaisenlihan syöminen ei ole hyväksi. Sen suurempia argumentteja minulla ei ole, tämä on tällainen uskon asia vain. 

Mutta miksi söin viikolla noin paljon jauhelihaa, kun koulussahan minulla on aina vara valita myös kana/kala vaihtoehto tai kasvisvaihtoehto? Voin sanoa että yksinkertaisesti alkaa tulla jo korvista ulos nuo Amican kasvisruuat, kun niitä olen tässä jo vuodenpäivät syönyt. Myös kala- ja kanaruuat ovat usein aika öklöjä. En myöskään syö mielelläni perunaa, koska se ei sovi mahalleni. Niinpä siis maku ratkaisi kyllä tällä viikolla. (Lisäksi jauheliha oli tarjouksessa lähikaupassamme, kaksi pakettia yhden hinnalla! )

No mutta, mitään en kadu, mutta ensi viikolla ei taideta tähän taloon ostaa jauhelihaa. 

"Meitsistä tulee isona jauheliha!"

Muita kuulumisia sen verran, että Eve ja Ossi kävivät täällä Kuopiossa viime viikolla, ja huomenna minä lähden taas vastavierailulle RAUMALLE. Hui. Selviydynköhän sinne asti. Luultavasti jään jonnekin Tampereen rautatieasemalle jumiin tms, mutta hakekoot poliisi minut sitten sieltä turvaan yöksi. Juna lähtee täältä Kuopiosta huomenna vartin yli kuusi aamulla. Aih nam. Olen päättänyt etten stressaa yön nukkumisia, ja nukun sitten junassa.

Luin myös niitä kirjoja, niin kuin aioin. Luin 3 kirjaa:

Kira Poutiainen: Rakkautta on the rocks. Liian lissukirja makuuni. Joka toisella sivulla esiintyi ilmaus "anyways" ja muutenkin koko kirjan aihe oli kaukana omasta mielenkiinnon maailmastani. Mutta helppo lukea ja sopi hyvin ensi kirjaksi pitkän tauon jälkeen.

Seppo Heikkinen: Mansikkakarnevaalit. Tästä tykkäsin. Ehkä siksi että päähenkilö oli kotoisin kotikaupungistani Iisalmesta tai ehkä jostain muuta syystä, mutta tykkäsin joka tapauksessa. Tämäkin oli helppolukuinen ja juonessa oli helppoa pysyä mukana.

Kauko Röyhkä: Avec. Ilmeisesti Röyhkä on olevinaan jo niin iso nimi, että voi kirjoittaa täysin ilman välimerkkejä. Sehän on vain tyyliseikka tai jotain. Joka tapauksessa kamalaa luettavaa, kun oikeasti sivullaan oli ehkä yksi välimerkki, jos sitäkään. Juoni oli tylsä ja outo. Ei kyllä ollutkaan varmaan ihan minun ikäluokalleni kohdennettu teos. Suosittelen 40+ miehille.

Lainasin myös kolme uutta kirjaa näiden tilalle, mutta niitä en ole saanut vielä luettua, enkä ole varma tulenko saamaankaan, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että olen lukanut tämän kesän aikana edes nuo kolme kirjaa! 

Kaksi salamatkustajaa

Tänä aamuna törmäsin pitkästä aikaan juttuun, josta haluan ehdottomasti tulla tänne kertomaan. Leewi on ollut minulla täällä hoidossa, kun äiti on vaihteeksi taas jossain tuolla Kilpisjärven lieppeillä. Aamulla kun Leewi tuli minua tapansa mukaan herättelemään (todella ärsyttävä tyyli, tulee istumaan sängyn viereen, nostaa tassun sängylle ja alkaa hakata tassullaan patjaa), löysin sen niskasta outoja pahkuroita. Aikani siinä niitä räpelsin Leewiä samalla rapsutellen, kunnes puoliunisena tajusin, että "ei hitto, nämähän on punkkeja". Pomppasin sängystä ja kävin tonkimassa pinsetit meikkipussistani. Valitettavasti Leewillä vain on niin kamalan tiivis ja paksu turkki, että niiden punkkien uudelleen kartoitus oli hiukan hankalaa. Lopulta kuitenkin ne löysin taas ja napsaisin irti. 

Kuinka hurmaavia otuksia? Juu ei!

Jos saisin yhden otuksen maailmasta hävittää niin se olisi kyllä nämä punkin palleroiset. Hyttyset ja paarmatkin ovat inhottavia, mutta suhteellisen vaarattomia. Nämä pirulaiset kun levittävät kaiken maailman puutiaisaivokuumetta ja borrelioosia ja ties mitä. Leewillä ei ole ollut tänä kesänä mitään punkinhäätöaineita, koska äitini mukaan siinä ei ole ollut yhtään punkkeja. Leewillä on kuitenkin niskassa epäilyttäviä patteja, joten luulen, että siinä on kyllä punkkeja ollut, äiti ei vaan niitä löydä, kun tuo turkki tosiaan on niin kamalan tiivistä. 

No nyt kun olen saanut vähän punkeista avautua, voisin kertoa vähän muutenkin viime aikaisista tapahtumista. Olin viime viikonloppuna Oulussa. Janilla on loma joten se ehdotti, että lähdetään, ja mikäs siinä. Yövyimme Teron luona ja kävimme katsastamassa 3/4 uutta tai uudeksi muuttunutta asuntoa (kaverit siellä on muuttaneet paljon tänä kesänä). Minulla on kamerassa tasan kaksi kuvaa Oulun reissulta. ne ovat hyvin samanlaisia keskenään, joten laitan niistä nyt vain toisen tänne.

Niin. Ei muuta lisättävää.

Kun palasimme Oulusta, nappasimme Leewin Iisalmesta mukaamme, ja tämä viikko vierähtikin aika pitkälti töissä ja Leewin kanssa metsässä samoillen. Plus olen lukenut niitä kirjoja, mutta teen niistä joskus vähän myöhemmin erillisen postauksen. Perjantaina sitten pääsin Siilinjärvelle saunomaan Mirkan ja Suvin kanssa, ja eilen Janin serkku kävi kylässä ja haimme pitsaa.

Siinäpä taisi olla kaikki mainitsemisen arvoinen viime viikon ajalta. Nyt lähden etsimään itselleni jotain aamiaista, vaikka olisikin jo lounasaika. Ehkä syönkin jotain lounasruokaa. 

Tuolla ne punkit asustaa!

Kuvia kuninkuusraveista

Olin yli viikko sitten kuninkuusraveissa, kun ne kerta täällä Kuopiossa järjestettiin. Piti laitella kuvia hepoista tänne jo ajat sitten, mutta vasta nyt jaksoin siirtää ne koneelle, joten tässä nyt tulee. Minulla ei ole mitään hajua, mitä hevosia kuvissa on, sillä omaan silmääni kaikki hevoset näyttävät hyvin samanlaisilta, varsinkin jos ne ovat väriltään ruskeita.

Koff-loimi oli mielestäni vähän irstas.

Vuoden 2013 ravikuningas ja -kuningatar. Erikasson ja Marimin.