Nenäpäiväbileet

Nenäpäivä on Ylen hyvä -säätiön järjestämä varainkeruutapahtuma, jolla kerätään rahaa köyhien maiden auttamiseksi. Tänä vuonna tuotto ohjataan Afrikan ja Etelä-Amerikan lasten auttamiseen. 

Voi olla että kaikki muut tiesivätkin tuon jo, mutta minulle tämä tuli uutena tietona. Vietin nimittäin nyt ensimmäistä kertaa nenäpäivää. Olen kyllä nähnyt mainoksia, joissa ihmisillä on hassut nenät, ja olen kuullut nenäpäivästä, ja osasin yhdistää nämä kaksi asiaa toisiinsa. Mutta nyt ensimmäistä kertaa olen minäkin kantanut korteni kekoon tämän tapahtuman hyväksi. Kävin nimittäin eilen nenäpäiväbileissä ja sain semmoisen hienon nenänkin! Varsinainen nenäpäivä on perjantaina 9.11., mutta rahan keruu on aloitettu jo aiemmin. Kai. Näin ymmärtäisin. Vai kerätäänkö tuota rahaa ympäri vuoden? Noh, en tiedä. 

Näissä nenäpäiväbileissä meni ilmeisesti ainakin osa pääsylippujen hinnasta (5e/lippu) tuolle Ylen hyvä -säätiölle. Eli periaatteessahan minä olen nyt lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen. Hyvä minä. Yleensä en anna rahaa mihinkään tällaisiin keräyksiin, sillä en oikein luota mihin se raha todellisuudessa menee, ja vaikka rahaa menisikin sinne minne lupaa, niin en ole oikein varma, onko siinäkään sitten järkeä. Mutta nyt, kun tämä lahjoittaminen tuli ikään kuin sivubonuksena sille että pääsin bileisiin, niin  mikäs siinä. Antaa mennä vaan!

Bileet olivat Ilonassa, jonka totesin samalla Kuopion parhaaksi yökerhoksi. Oli live-puoli, karaoke-puoli ja sitten sellainen puoli, jossa soi vanhempi musiikki vähän hiljaisemmalla, niin että pystyi juttelemaankin ilman että kurkku käheytyi. Esiintymässä oli DJ Mista S. Pakko kyllä tunnustaa, ettei minulle missään vaiheessa selvinnyt, kuka niistä DJ-pöydän takana hyörineistä nuorista miehistä oli tämä suuri DJ Mista S, mutta se nyt ei kamalasti menoa haitannut. Ei me siellä esiintyjän takia oltu. 

Tämä nenä ihan oikeasti pukee mua! Olin niitä harvoja, jotka piti tuota melkein kokoillan päässään.

Tilasin jotain suklaista, lakstoositonta ja alkoholitonta ja tässä on tulos. Oli kyllä tosi hyvää, vaikka sinänsä hyvin yksinkertainen juoma: pehmismössöä, kaakaojauhetta ja murskattua jäätä. 

DJ! Nämä tanssilattiakuvat on kyllä mitä ihmeellisimpiä, mutta kuvastavat mielestäni hyvin yökerhotunnelmaa, joten työnsin pari tähänkin!

Porukkaa oli mielestäni sopivasti. Tiskille ei tarvinnut jonottaa, tanssilattialla ei tarvinnut tyrkkiä ja pöydän ääreenkin päästiin useampaankin otteeseen. Silti ihmisiä oli ympärillä, eikä ollut missään autioita. Juuri tuon verran porukkaa pitäisi aina olla baarissa. Huomasin kyllä, että olen ihan tipahtanut kyydistä tämän nykyisen bilemusiikin suhteen. Suurin osa Live-puolen biiseistä oli tuntemattomia ja mielestäni jopa tylsiä. Onneksi oli sitten se vanhemman musiikinkin puoli, niin päästiin tanssimaan Rick Astleylle  ja Village Peoplellekin!

Ei muuta kuin hyvää nenäpäivää vaan kaikille jotka sitä jotenkin noteeraa!

Äänestin

Alunperinhän minun piti äänestää jo ennakkoäänestyksessä, mutta se jotenkin jäi. Aina kun kävelin ennakkoäänestyspaikan ohi, tuli vain mieleen, että "pitääpä muistaa käydä äänestää, mutta nyt ei ehi". Eilen sitten kävin äänestämässä ihan virallisena äänestypäivänä. Pääasiahan  kuitenkin on se, että ylipäätään kävin äänestämässä.

Aiemmin tuolla kuntavaalit-päivityksessä pähkäilin eri puolueiden välillä ja päädyin tällä kertaa Keskustaan. Olenhan minä navetallakin kesän työskennellyt ja vaikka mitä! Ei minulla ollut oikein ketään ylitsemuiden olevaa ehdokasta, enkä jaksanut tähän tarpeeksi kovaa paneutuakaan. Ehdokkaani kuitenkin pääsi valtuustoon, joten toivottavasti se nyt oli ihan kelvollinen valinta.  Koskaan aiemmin ei ole ehdokkaani tullut valituksi. Viimeisimmissä eduskuntavaaleissa äänestin Muutos2011-puoluetta, ja koko puolueesta ei päässyt kukaan. Se harmitti, koska silloin oikeasti olin perehtynyt asiaan ja etsin tarkasti minulle sopivan vaihtoehdon. En minä kyllä oikeasti missään vaiheessa varmaan uskonutkaan, että ehdokkaani olisi voinut päästä. Noiden vaalien jälkeen ajattelin, että varmaan parempi äänestää isompia puolueita. 

Minusta on tylsää katsottavaa miten Kokoomus, Keskusta ja SDP vuodesta toiseen vuorottelevat isoimman puolueen tittelin kanssa. Aivan kuin olisivat sopineet vuorot, että "hei tänä vuonna minä olen isoin puolue, ja sitten kun kaikki menee perseelleen, niin nouset taas sinä muka pelastamaan tilanteen, ja sitten kun sinulle menee perseelleen, niin tuo kolmas tulee ja muka korjaa kaiken". Onneksi sentään tuli tuo PerusSuomalaisten nousu, niin saatiin vähän vaihtelua. 

Mummeli menossa äänestämään. 

Äänestys oli Rajalan koululla.

Näistä minun mielipiteistä huomaa, että en ole kyllä millään tavoin poliittisesti valveutunut. Äänestäminen on kuitenkin kansalaisvelvollisuus, ja minusta on aika karua miten harva Suomessa äänestää. Tuntuu, että suurin osa äänestäjistä on juuri niitä rikkaita tai keskiluokkaisia ihmisiä, joilla on jo kaikki ihan hyvin. He tietysti äänestävät omaa etuaan ajatellen (niin minä ainakin yritin tehdä). Sitten kun yhteiskunnasta syrjäytyneet heikompiosaiset eivät äänestä, ei heidän asioihinsa puuttuvat ehdokkaat pääse läpi. Kuilu rikkaisen ja köyhien välillä kasvaa. Jos olisin rikas, niin olisin tietysti tästä mielissäni, mutta kun en ole. Toisaalta ei minulla myöskään ole rahaongelmia (vielä), joten en oikein osaa vielä sijoittaa itseäni tänne politiikankentälle. Ehkä on siis hyvä, että äänestin Keskustaa. Keskusta, keskellä, keskitie. Kuulostaa neutraalilta.
(2.11.2012 MUOKKAUS: Suvi sanoi, että keskustan valinta ei ole mikään keskitie, vaan askel oikealle. Eli minusta tuli siis porvari näihin vaaleihin. Anteeksi tietämättömyyteni.)

Amarillo-katsastus

Käytiin eilen Annen kanssa Amarillossa. Siihen oli selkeä syy. Eilen olisi nääs ollut Kuopion Luonnontieteiden Akataamisten Opiskelijoiden (LAO) 20-vuotisjuhlat. Emmittiin Annen kanssa, että mennäkö vai ei, mutta päätettiin sitten pitää omat juhlat eli toisin sanoen syödä hyvin. Skipattiin siis Amican lounas ja lähdettiin heti proteiinin biokemian luentojen jälkeen kaupunkiin.

Kannatti kyllä tehdä näin. Jos olisi syöty tuolla vuosijuhlissa, niin olisi varmasti tullut kamala ähky ja paha olo. Nyt kun otettiin annokset, ei voinut syödä ylenpalttisesti. Olin kyllä vähän tylsä, kun otin saman annoksen kuin viimeksikin, eli Chicken Pocketin. Mutta kun siinä on paholaisenhilloa ja vuohenjuustoa. Rakastan niitä. Silti. Enää seuraavalla kerralla en sitä ota, vaan maistan jotain uutta! 

Näytän jotenkin pieneltä tuon annoksen takana, mutta se luultavasti johtuu tuosta älyttömän suuresta lautasesta ja kuvakulmasta.

Ja heti perään toinen kuva minusta ja ruuasta. Käytiin jälkkärillä Houkutuksessa. Mustikkavalkosuklaajuustokakkua. Nams. Tuohon kakkuun unohtui myös "herkkulakkoni"!

Tänään sitten käytin Janin mazdaa katsastuksessa, kun Jani tietty itse on tähän aikaan töissä. Mazda on seissyt koko kesän käyttämättömänä, eikä siitä maksettu edes veroja, kun Jani kulki kesän moottoripyörällä. Perjantaina lähti kuitenkin Suzuki talviunille, joten pitäisi saada auto ajokuntoon. Minua pelotti kokoajan katsastuksen aikana, että kuitenkin loppuu bensa kesken, kun bensavalo paloi koko matkan kun ajoin katsastusasemalle. Mutta bensa onneksi riitti.

Läpihän tuo katsastus ei mennyt, mutta sain sentään ajaa auton pois sieltä ja kuukauden korjausaikaa. Toinen takarenkaan jarru vuotaa kuulma jarrunestettä ja katsastussetä sanoi, että paljoa ei kannata ajella, ennen kuin se on hoidettu. Että seuraavaksi pitäisi kai sitten varata aika korjaajalle. Olin kyllä varmaan tosi ammattimaisen näköinen, kun kuuntelin, mitä se katsastaja selitti tuosta autosta. Nyökyttelin vaan ja olin sillee "jaa, jaa" "vai niin". Ihan kaikkea en edes tajunnut, mutta onneksi nuo asiat lukee tuossa lapussa, jonka sain.

Sitten lopuksi se mies vaan sanoi, että "avaimet on virtalukossa, niin voit ajaa tuon auton pois". Minä luulin, että ne olisi ite ajaneet sen sieltä hallista, joten jäädyin hieman. Niinpä se mies sitten korjasi, että "voin minäkin sen toki ajaa, jos sinusta niin on parempi". Ajoin kuitenkin itse Mazdan pois sieltä. Olisihan se nyt ollu aika hienostelua mennä pihalle odottamaan, että auto tuodaan nenän eteen. 

Sikokallio

Vietimme Janin kanssa viikonlopun Iisalmessa. Lauantaina kävimme paistamassa makkaraa sikokalliolla ja samalla nautiskelimme kauniista päivästä ja metsälenkkeilystä. Mukana olivat myös äiti ja Leewi. 

Onneksi Janin armeijavuodesta ei ole paljoa aikaa, niin saatiin nopeasti tulet. Meillä oli jotain juustomakkaroita, mutta minusta tuntuu että minun juustot tirisi tuonne kekäleiden joukkoon. Muutenkin makkarani näytti aika karulta, mutta maistui kaakaojuoman kanssa kyllä hyvältä! Leewikin oli tämän makkaranpaistoajan kokoajan lähellä ja hommassa mukana, vaikka muuten huitelikin menemään missä milloinkin.

Jäkälää ja kalliota. Hauskoja kuvia, jee.

(Minä muuten rakastan pöllöjä.Voisin joskus kirjoittaa vaikka kokonaisen päivityksen pöllöistä.)

Hormonihöpinöitä

Yllätin juuri itseni sohvannurkasta suklaapussin kanssa kyynelehtimässä musiikille. Enkä mille vain musiikille, vaan suomalaisille hentoäänisille naisartisteille. Tämä ei todellakaan ole tavallista minua. Olen oikeasti melko äijämäinen tyttönen. Minuthan tunnettaan myös nimellä Pentti, eli Pena. Mielestäni syvin olemukseni tiivistyykin osuvasti tähän nimeen.

Tässä yksi minua tänään nyyhkytyttänyt biisi. Olen erehtynyt katsomaan Iholla-ohjelmaa, ja en sen perusteella pidä Heli Kajosta henkilönä, mutta hänellä on kivoja kappaleita.

Minulla on kuitenkin selitys tälle kummalliselle herkistelykäytökselle, mitä tänään hetken aikaa harrastin. Nimittäin hormonaalinen ehkäisy, e-pillerit. Olen syönyt nyt pillereitä reilun vuoden, ja niiden aiheuttamat muutokset mielialoihini oli erittäin helppo huomata. Monet tytöt aloittavat hormonaalisen ehkäisyn jo teini-iässä, ja siksi varmaan eivät tajuakaan, miten paljon ne oikeasti vaikuttavat mielialaan ja ajatuksiin. 

Ennen kuin itse aloitin pillerit, olin hyvin, HYVIN tasainen ihminen. Tein päätökseni yleensä järjellä ja en itkenyt oikeasti koskaan. Mutta kun aloitin ensimmäiset pillerini, Mercilon-merkkiset, aloin itkeskellä joka viikko. Sain outoja itkukohtuksia ja olin kokoajan tunteiteni kanssa todella herkillä. Menin ääripäästä ääripäähän. Pillereistä tuli myös fyysisiä ongelmia. Kärvistelin noiden pillereiden kanssa puoli vuotta, kunnes päätettiin gynekologin kanssa vaihtaa merkkiä.

 Nykyään käytän Zoely-merkkisiä pillereitä. Elämä on helpottunut huomattavasti. Pystyn taas hallitsemaan tunteeni ja tuntemukseni ja  fyysiset ongelmat katosi. Silti edes näillä pillereillä minulta ei ole lähtenyt vielä nämä herkistymishetket. Nykyään saatan nyyhkytellä esimerkiksi kauniille elokuville, tai jos puhun jostain todella suloisesta tai surullisesta, tai jos juuri esimerkiksi kuuntelen jotain herkkää kappaletta. No, ehkä se on vain hyvä, että minullekin on tullut tällainen "naisellinen" puoli. 

Nyt kun hormoneista kirjoittelen, niin ajattelimpa vielä lisätä loppuun, että pitäisi käydä ostamassa varmaan D-vitamiinia, kun on alkanut väsyttää ihan kamalasti päivien lyhetessä (eikös D-vitamiinikin ole niin kuin hormoni?). Jotenkin uskon ja luotan että saisin D-vitamiinilisästä vähän lisää virtaa. Muita ravinnelisiä en käytä, sillä en nää niitä itselleni tarpeellisiksi. Ei pidä kehoakaan ihan kyllästää ravinteilla.

Wikipediasta vetäisty D-vitamiini.

Kuntavaalit

Kuntavaaliehdokkaita oli eilen torilla esittäytymässä ja tarjoilemassa lahjuksia. Kävin Suvin ja Mirkan kanssa pyöriskelemässä ja jututtamassa ehdokkaita. Lähdin matkaan avoimin mielin. Päätin antaa kaikille puolueille mahdollisuuden, ja unohtaa ennakkoluuloni. Olen kyllä oikeasti politiikka-asioissa ihan toope, mutta koska minullakin on äänioikeus, niin onhan se äänestettävä.

Tämä "tabula rasa"-tekniikkani ei kuitenkaan osoittautunut mitenkään järkeväksi, kun tarkoituksena olisi seuloa sadoista ehdokkaista se yksi ja ainoa kolmessa tunnissa. Kierrettiin joka teltalla ja juteltiin kaikilta teltoilta ainakin yhden ehdokkaan kanssa. Siis kaikilta muilta paitsi PerusSuomalaisilta. Oltiin siinä teltalla ensimmäisenä ja porukkaa oli vain niin paljon, että kaikki ehdokkaat tuntuivat olevan varattuja. Saimme kyllä kouraan PerusS-muovikassit täynnä ehdokaslappusia. Lueskelin niitä ja mielestäni PerusSuomalaisillakin oli ihan hyviä pointteja kamppanjassaan, kuten tukien väärinkäytön valvonnan lisääminen ja pakkoruotsista luopuminen, mutta suurin osa esitteen vaaliteemoista ei oikein sytyttänyt minua. Mutta esite sentään oli oikein hyvä. Selkeästi tuli selville mitä halusivat ja mitä eivät. Harmi ettei ehditty jututtaa yhtäkään ehdokasta. 

Seuraavaksi suuntasimme vasemmistoliiton teltalle. Siellä pääsikin heti jututtamaan yhtä ehdokasta ja esitteitäkin löytyi hyvin. Vasemmistoliitto oli suosikkipuolueeni silloin, kun en vielä ollut äänestysikäinen. Nyt kuitenkin tuntuu, ettei Vasemmistoliitto aja niinkään minun asioitani. Hyviä asioita se ajaa, mutta eivät ne kosketa minua vielä. Fiksu ihminenhän varmasti ajattelisi asioita suuremmassa mittakaavassa, mutta minä nyt ajattelen tätä itsekkäästi omalta kohdaltani. Ainut mikä Vasemmistoliitolta minua innostutti oli bussilippujen hintojen alennukset ja ilmaiset siirtoliput! Jotenkin minulle vain tulee noista esitteistäkin semmoinen olo, että ihmisiä halutaan paapoa liikaa. No mutta hyviä munkkeja sieltä ainakin sai!

Vasemmistolainen munkki. Kyllä kannatta käydä!

Keskustan teltalla oli heti ehdokas vastassa ja jututettavia kyllä riitti. Minulle jäi Keskustasta kaikkein positiivisin kuva ja näin jälkikäteen, kun tuota esitettä selailen, niin en yhtään ihmettele miksi, sillä tuo on kirjoitettu niin positiivisesti kuin vain voi olla. Mitään ei sanota suoraan vastustettavan. No joka tapauksessa teematkin tuntuvat omilta. Ympäristöasiat ja me opiskelijat. Suvi kyseli lähes jokaiselta ehdokkaalta, jonka kanssa juttelimme, varhaisesta puuttumisesta lasten ja nuorten ongelmiin, ja se jotenkin alkoi tuntua minustakin tärkeältä. Lähes jokainen puoluehan tietysti oli sen puolella, mutta Keskusta osasi ottaa asian esille ihan kyselemättäkin. Eräältä keskustan ehdokkaalta sain myös hyvää omenahilloa! Keskusta kuulostaa jo kyllä puoluenimenäkin tällaiselta helpolta keskitieltä, kun ei osaa päättää mitä äänestää.

Keskustan teltasta löytyy minulta jopa näin hyvä kuva.

Seuraavaksi oli vuorossa SDP. Jututimme melko pitkään yhtä ehdokasta ja jotenkin kummassa minulta jäi sitten ottamatta SDP:n esite kokonaan mukaani. No mutta ehdokas oli kuitenkin oikein mukava. Tosin kaikki mitä meille kamppanjastaan kertoi, kuulosti mielestäni aika Vasemmistolaiselta. Lopuksi keskustelu sitten jotenkin siirtyi golfiin ja johonkin Puijolla suunniteltavaan golkenttään. Se kyllä hiukan laski pisteitä, sillä ei minua mikään golf kiinnosta. Ihan kuin olisi moiseen porvarilajiin varaa. Mutta anteeksi nyt SDP, kun en tajunnut ottaa esitettänne. Jäi vähän epäselväksi siten puolueen yleinen kanta (ja ei, en nyt halua tonkia sitä nettisivuiltanne).

Kristillisdemokraatit olivat ainoita, joita kohtaan en ihan täysin osannut pudottaa ennakkoluuloja, vaikka kuinka olisin halunnut. Eikä asiaa auttanut yhtään että iskulauseena oli "koti, uskonto ja isänmaa." Minulle kuitenkin uskonto ja politiikka on kaksi eri asiaa, eikä niitä tulisi sekoittaa kuin äärimmäisessä pakossa. Kyllä se seurakunnan tuoma yhteisöllisyys on mielestäni hieno juttu, mutta kirkko saisi puuhailla sen kanssa politiikan ulkopuolella. KD:ien ohjelmassa oli kuitenkin hyvääkin, kuten lähiruuan tukeminen. Ehdokas, jonka kanssa juttelimme, vaikutti todella mukavalta ja asialliselta. Vastaili mielestäni suoraan ja sanoi mielipiteensä. KD:ien pääteema oli turvallisuus, ja tämä minua hiukan hämäsi. En nimittäin tunne Kuopiota tällä hetkellä mitenkään epäturvalliseksi. Ehkä ideana olikin sitten säilyttää Kuopio turvallisena paikkana.

Ja sitten Kokoomus. Suvi ja Mirka olivat lueskelleet jo etukäteen vaalilehtiä ja eivät olleet sitä kauttaa saaneet oikein mitään irti Kokoomuksen vaaliteemasta. Kokoomusken teltalla oli kyllä paras tarjoilu. Oli montaa erillaista teetä kahvin rinnalla ja tazzakaakaota. Minä rakastan Tazzakaakaota. Mutta niin, haimme Kokoomuksen esitteen. Se ei kertonut meille mitään. Kaikkea ympäripyöreää kyllä harkituista päätöksistä ja   vastuullisesta uudistuksesta. Kun menimme sitten kysymään suomennosta teemasta yhdeltä ehdokkaalta, saimme vastaukseksi "no siinähän se sanotaan". Niin että mikä sanotaan. Yhteiset päämäärät! Niin mitkä päämäärät? Kehittyvä Kuopio! Niin miten kehittyvä? Juttelimme kahden ehdokkaan kanssa, ja ei. Emme saaneet oikein mitään kunnollisia vastauksia juuri mihinkään mitä kysyimme. Ehkä emme vain puhu samaa kieltä. Mutta Kokoomus, me oikeasti yritimme. Kiitos kaakaosta. 

Viimeiseksi vierailimme Vihreiden teltalla. Sielläkin lupailtiin halvempia bussimatkoja ja kyllähän minä olen aina myös iloinen kun tuetaan kestävää kehitystä ja halutaan puolustaa ympäristöä. Minulle nyt kyllä jäi kuitenkin teltalta jotenkin jäykkä kuva. Oli tietysti jo päivä lopuillaan ja ehdokkaatkin varmaan väsyneitä. Ei minulle kyllä mitään hirveää moitittavaa jäänyt. Ehkä hiukan karsastusta aiheutti se "Vihreä nainen" -lappunen, jossa ensimmäinä oli listattu "tasa-arvo". Mutta ei siinä sitten ollut onneksi sen enempää mitään naisen euro -höpinöitä. Olen sen verran äijä, että vierastan kyllä feminismiä tällaisissa puolueasioissa.

Lippuja, lappuja, lomakkeita.

En löytänyt tältä kierrokselta ketään varsinaista äänestettävää, mutta sain kyllä karsittua yli puolet ainakin pois. Harmi vain, ettei tullut juteltua PerSujen kanssa lainkaan, sillä juuri tekemäni vaalikone antoi minulle paljon PerusSuomalaisia. Pitänee vain selailla ja pohtia ja sitten lopulta viskata siihen äänestyslipulle ihan arvalla joku numero. Tämän päivityksen mielipiteeni puolueista perustuvat pääasiassa niihin fiboihin, joita heidän teltoiltaan sain. Kyllä minä oikeasti luin ne vaaliteematkin ja mietin ja pohdin, vaikka en jaksanutkaan niistä tänne juurikaan kirjoittaa. Toivottavasti tämä teksti ei aiheuta kenessäkään mitään suurta ärtymystä.

Kiloklubi ja liikuntahaaste

Olen ollut kiloklubin jäsen kohta jo kolme vuotta. Niin kuin varmasti monelle muullekin naiselle, minulle tulee aina kausittaisia terveellisyysinnostuksia. Kiloklubihistoriani onkin hyvin aaltoileva. Pisimmillään olen pitänyt puolenkin vuoden taukoa, mutta aina olen sivustolle palannut. Alussa tavoitteeni oli tiputtaa painoa, mutta nyt kun painoni jo suurin piirtein järkevältä alkaa vaikuttaa, tarkoitukseni on kiinteyttää kehoa. Olen osallistunut Kiloklubissa syksyn liikutahaasteeseen, jossa olisi ideana kerätä 60 liikuntapäivää 1.9.-30.12. Välisenä aikana. Tällä hetkellä saldoni näyttää tältä:

vko 36

1/60 MA sulkapallo (1 h)

2/60 KE kehonhuoltojumppa (1 h) + zumba (1 h)

3/60 PE metsälenkki (1,5 h)

vko 37

4/60 MA sulkapallo (1 h)

5/60 KE zumba (1 h)

6/60 TO kuntosali (1 h)

7/60 SU metsälenkki (2 h)

vko 38

8/60 TI uinti (1 h)

9/60 KE zumba (1 h)

10/60 TO sulkapallo (50 min)

vko 39

11/60 TO sulkapallo (45 min) + kuntosali (1,5 h)

vko 40

12/60 TI bodycombat (45 min) + functional training (45 min)

13/60 TO kuntosali (1,5 h)

14/60 PE sulkapallo (1 h)

15/60 SU lenkkeily (1,5 h)

vko 41

16/60 MA sulkapallo (45 min)

17/60 TI lenkkeily (1,5 h)

18/60 TO kuntonyrkkeily (1 h)

19/60 PE kuntosali (2 h)

Koska tuo viikko 39 meni opiskelijabileiden takia vähän mönkään, voi minulle tulla hiukan kiire tämän haasteen toteuttamiseen, mutta teen parhaani!

Saan laihtumisesta aina valtavan mielihyvän tunteen, joten laihduttamisesta ja liikunnan ja syömisten seurailusta onkin tullut minulle jonkinmoinen harrastus. Välillä se sitten unohtuu ja tulee kerättyä aina sitten sitä mitä voi taas parin kuukauden päästä laihduttaa. Olen siis tällainen perusjojoilija. Ainoana huonona puolena tässä harrastuksessa on se, että aina laihdutusjaksojeni alussa minulla on usein paha mieli, ennen kuin tuloksia tulee. Juuri sen pahan mielen takia, jonka lihominen minussa saa aikaan, aloitan aina "lahdutusjaksoni". Laihdutan kuitenkin aina normaalipainon rajoissa. Olen laihtunut yhteensä 10 kiloa siitä kun aloitin kiloklubissa. Kaikkiaanhan tuo vei aikaa 2,5 vuotta, nyt on tosin tullut jo pari kiloa takaisin, siitä kun painoni oli alimmillaan. 

Nyt minulla on tosiaan sitten tällainen kiinteytysinnostus menossa, eli yritän harrastaa liikuntaa enemmän kuin tavallisesti. Joulua kohden pitäisi vielä lisätä liikuntaa, jotta saan tosiaan tuo haasteen suoritettua. Tänään tosiaan mylläsin Mirkan kanssa kuntosalilla pari tuntia. Toivottavasti huomenna on sitten paikat kipeänä, niin tietää tehneensäkin jotain. Viikonloppuna tuskin tulee enää liikuttua kun huomenna lähden tutustumaan kuntavaaliehdokkaisiin ja sunnuntaina sitten pitää tehdä kamalasti koulujuttuja.

Jokaisesta soutulaitteesta pitäisi löytyätämä kalapeli! Tämän avulla minäkin jaksan tehdä alku- ja loppulämmittelyt kunnolla! 

Kanafetasalaattia iltapalaksi. Omomom. (ja irtokarkkeja, mutta ei huomioda niitä!) 

Minun oli syksy alussa tarkoitus kirjoittaa enemmän näistä liikunta jutuista, ja pitää tätäblogia eräänlaisena tukena tässä kiinteytysprojektissani, mutta koska innostuin nyt ottamaan noita kuvia, ja liikkuessa kuvien ottaminen on hyvin vaikeaa, on tämä vähän jäänyt. Mutta kirjoittelen kyllä liikuntahaasteeni etenemisestä jatkossakin! 

Koiramainen päivä

Äitini lähti kylpylään muutamaksi päiväksi, ja toi sunnuntaina Leewin tänne hoitoon. Tänään vietettiin sitten kirpakkaa syyspäivää metsässä lenkkeillen.

Voisinkin tässä alussa vähän esitellä Leewiä. Eli Leewi on ensimmäinen ikioma koirani. Säästin siihen rahat (800 euroa) 14-vuotiaana ja Leewi haettiinkin Janakkalasta asti. Leewi on rodultaan englanninspringerspanieli ja viralliselta nimeltään Walnut Well Well. Silloin nuorena, kun asuin vielä Iisalmessa, harrastin Leewin kanssa mätsäreitä, näyttelyitä, tokoa ja agilityä. Mutta reilu kaksi vuotta sitten, kun muutin Kuopioon ja Leewi jäi äipälle Iisalmeen, tuli myös Leewille aika siirtyä eläkkeelle. Tarkoituksena olisi kuitenkin vielä ensi kesänä pyörähtää näyttelykehässä, kun Leewi pääsee jo veteraaniluokkaan. Leewi on todella ystävällinen kaikkien kaveri, tosin näin vanhemmiten ja kurin löystyessä siitä on tullun myös hiukan itsepäinen. Kaikenkaikkiaan Leewi kuitenkin on ollut minulle ihan täydellinen ensimmäinen harrastuskoira, sen kanssa on ollut aina niin helppoa käydä kaikkialla ja tehdä vaikka mitä. 

Leewi 7,5 vuotta.

Leewistä oli tosi hankala ottaa kuvia tuolla metsässä kun se juoksi ja huiski menemään kuin tuulispää. Suurin osa kuvista oli joko takamuksesta tai sitten niissä näkyi vain häntä tai tassu alakulmassa. Muutamaan otokseen olin kuitenkin onneksi saanut ikuistettua koko koiran!

Kun oltiin lähdössä, niin heti alkoi vauhti hidastua, kun Leewi yritti samoilla metikössä mahdollisimman kauan.

Käveltiin myös Sammakkolammen ohi, jossa majailee paljon sorsia. Kun jäin ootamaan kuvia tästä yhdestä, niin...

...niitä alkoikin tulla sitten ihan urakalla. Karkasin paikalta, sillä säälittää katsoa ruokaa kerjääviä pullasorsia.

Olisihan se huippua omistaa koira ihan kokoaikaisestikin. Tulisi liikuttua ja olisi joku virallinen harrastus. Mutta ei ainakaan vuoteen vielä. Opiskelu vie vielä niin paljon aikaa ja muutenkin tämä asuintilanne on aika epävakaa. Ja kyllähän tämä vähän rajoittaakin. Ei voi esimerkiksi mennä koulusta suoraan salille, kun pitää lähteä pissataamaan koira. Ja matkusteluahan se vasta rajoittaakin. Joo, ei vielä koiraa. Haluan olla vapaa lähtemään minne haluan, milloin haluan. Onhan mulla sentään tuo Leewi.

Juustokakku - FAIL

Järjestin eilen eräänlaiset "tuparit", joiden tarkoituksena oli vain saada kaverit käymään täällä, kun tähän mennessä vain Anne oli täällä meillä käynyt. Kutsuin tänne 5 tyttöstä ja ajoin Janin siksi aikaa pois. Tarkoituksena oli chillailla alkuilta täällä ja sitten lähteä jonnekin baariin, mutta vähän toisin kävi.

Ensiksikin koska minulle oli nyt pitkästä aikaa tulossa vieraita, niin leivoskelin meille päivällä. Tarjolla oli juustokakku, suklaakakku ja fudgemuffinsseja. Suklaakakkuun tuli 400 g taloussuklaata, joten siitä tuli erittäin suklainen, niin kuin pitikin! Yhdellä ystävälläni on keliakia, joten jouduin/pääsin nyt ensimmäistä kertaa kokeilemaan myös gluteenittomia tuotteita.

 Juustokakun pohjaan käytin gluteenittomia digestive-keksejä. Ensinkin ne maksoivat 4 euroa 150 g. Vertailun vuoksi voin kertoa että tavalliset digestivekeksit maksavat 80 snt 400 g. Kaiken hyvän lisäksi keksit olivat kovia ja kuivia ja eivät minkään makuisia. Tein sitruunajuustokakun ja kiilteeksi laitoin Juissi sitruunalime -mehua. Jostain syystä liivatteeni ei ilmeisesti ollut sulanut kunnolla ja kiille jäi hyvin löysäksija oli täynnä kovia klönttejä. Kun tähän lisää sen pahvisen pohjan, ei lopputuloksesta tullut kovin kummoinen. Oikeastaan aika kauhea. Todella noloa, varsinkin kun olen tehnyt viime aikoina todella paljon juustokakkuja, ja luulisi että ne ovat ainoita jotka minulta onnistuu. 

Muffinsseissa korvasin vehnäjauhot vain gluteenittomilla jauhoilla, jotka muistuttivat koostumukseltaan lähinnä perunajauhoja. Taikinasta tuli koostumukseltaan hyvin limaista. Tässä vaiheessa ajattelin että minä todella kyllä tarvitsen lisää harjoitusta gluteenittomassa leivonnassa. Mutta onneksi loppujen lopuksi muffinsseista tuli ihan hyviä, vaikka taikinan koostumus olikin ollut outo.

Suklaakakusta en tehnyt gluteenitonta, joten sen kanssa ei tullut kummempia ongelmia.

Fudge-muffinssit. Resepti on Kinuskikissan blogista. Minä en tosin jaksanut kaulita ja muotoilla tuota kuorrutusta niin kauniisti kuin siellä oli tehty.

Suklaakakku tai suklaapiirakka, miten vain. Olisi ollut vieläkin parempaa vaniljakastikkeella!

Tässä tämä erittäin epäonnistunut juustokakku. Klöntit kiilteessä näkyykin hyvin. Pitää tehdä tässä pikimmiten uusi, jotta saan todistettua itselleni, että osaan kyllä.

Muffinssit ja suklaakakku tuli kyllä lähes syötyä,mutta tuota juustokakkua jäi puolet. Onneksi äitini tulee tänään tuomaan Leewin tänne, niin voin yrittää tuota hänelle tyrkyttää.

"Tupari"-ilta sujui leppoisan rauhallisesti. Syötiin ja pelattiin Nero Aliasta, tällaisia neroja kun itsekin olemme. Jani tuli kymmenen jälkeen takaisin kotia ja puolet porukasta lähti siinä vaiheessa nukkumaan. Minä, Suvi ja Essi jäätiin vielä katselee vanhoja valokuvia ja nostalgioimaan. Ollaan oltu kavereita ihan ala-asteelta asti, niin paljon oli kateltavaa ja kello pyörähti puoli yhteen. Essi ja Suvi lähti vielä sinne baariin, mutta minä en enää jaksanut.

Minun mahtavat smurffisukkahousut. Ne on mun paksuimmat sukkikset, niin laitoin ne jotta ei tule ainakaan kylmä. En tajua miten tuo toinen käsi näyttää niin pitkältä.

Kun me mekastettiin olkkarissa, niin Jani ja Karvinen oli nukahtanu tosi söpösti tonne. 

.

Labrasta sinfoniaan

Tällä viikolla ei ole ollut koulussa mitään muuta kuin labroja. Kurssin nimi on Molekyylibiologian ja geenitekniikna laboratoriotyöt, niin eipä ihmekään. Ollaan pilkottu rotan DNA:ta ja eritetty omaakin DNA:ta poskien sisäpinnoilta ja sitten koetettiin monistaa omasta DNA:sta tiettyä pätkää, mutta ei saatu siitä tuloksia.  Harmillista. Minua ainakin olisi kiinnostanut enemmän oma perimä kuin rotan. Mutta noh, noita meneltemiähän me vain harjotellaan, että tulokset tulee sitten toissijaisesti. 

Otin muutaman kuvan meidän viritelmistä.

Akaroosigeeli elektroforeesi. Eli eroteltiin DNA-palaset toisistaan geelillä.

Tällaisella härpäkkeellä me sitten siirrettiin DNA siitä geeliltä membraanille. 

Ensi viikolla vielä jatkuu labrat ja alkaa myös immunologian luennot. Tuosta labra kurssista ei ole meillä tenttiä ollenkaan vaan siitä tehdään posteri ja powerpoint-esitelmä ja sitten joku ryhmäkeskustelu. En nyt sitten ole ihan varma kumpi on loppupeleissä työläämpi. Varsinkin kun olen aika huono tuommoisissa esitelmissä ja esityksissä.

Meillä kävi koulun pihalla eilen myös Roche-rekka esittelemässä tuotteitaan. Kun oli aikaa niin käytiin siellä sitten katselemassa ja kuuntelemassa. Pääaasia oli ehkä minulle kuitenkin ne pari suklaakonvehtia, jotka sain, sillä ihan vielä ei ole elämässäni ajankohtaista tilata kymmenien tuhansien eurojen arvoisia laboratoriolaitteita. 

Tollainen rekka voisi kyllä olla kätevä. Liikkuva koti.

Mutta sitten toiseen aiheeseeni. Olin nimittäin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni sinfoniaorkesterin konsertissa. Tähän konserttiin oli erikoistarjouksessa liput opiskelijoille 4 euroa. Olihan se pakko mennä kokeilemaan kun tavallisesti lippujen hinnat taitaa pyöriä siellä 20 euron tienoilla. 

 Aluksi soittettiin Beethovenin pianokonsertto nro 4 ja väliajan jälkeen Sibeliuksen sinfonia nro 2. Minulle molemmat tietenkin ennestään täysin tuntemattomia. Pianokonsertto oli mielestäni ihan kiva, mutta tuo Sibeliuksen sinfonia oli todella hieno. Tuli välillä ihan kylmätväreet kun sitä kuunteli. Sen enempää minun ei varmaan asiaa kannata arvioida, sillä olen ihan noviisi tällä alalla. 

Mutta tuollaisesta sinfoniamusiikista minulle tulee aina mieleen vain vanhat Disneyn piirretyt. Bambi ja Tuhkimo. Soitetuista kappaleista tulikin mieleeni vain kaikenlaisia tarnoita ja satueläimiä. Tuo musiikki ei tunnu minusta samalla tavalla henkilökohtaiselta kuin musiikki, jota yleensä kuuntelen. Mutta tottumuskysymyksiähän nämäkin vain ovat. 

Otin itsestäni teinipeilikuvan Kuopion Musiikkikeskuksella. Seuralaisiani hävetti.

Tuolla konserttisalissa istuessani ja kuunnellessani sitä musiikkia, tuli jotenkin erikoinen olo. Yleensä kun minä käyn konsertissa, niin siellä hypitään ja riehutaan ja lauletaan mukana. Tuo oli vain niin erillainen maailma siihen verratuna. Olihan se ikäluokkakin siellä tosiaan aika paljon itseäni vanhempaa. Ja naiset oli siellä iltapuvuissa ja miehillä oli puvut päällä. Oli todella kiva kokeilla välillä tällaistakin. Ehkä lähden seuraavaksi vaikka oopperaan. No en kuitenkaan ihan vielä. Kyllä yksi tällainen ilta vuodessa on ihan riitämiin.