Ehkä liiankin tarkka kuvailu mahataudin jälkeisistä toiminnoistani

Olen ollut koko viikon koulussa, eli siis tervehtynyt olen, mutta maha ei kyllä ole vielä ihan normaali. Se turpoaa aina valtavaksi palloksi kun syön yhtään mitään. Tänään söin koulussa klo 11 lautasellisen pinaattikeittoa kananmunalla, vähän salaattia ja leivän. No siitäkös maha riemastui ja seuraavat neljä tuntia oli sellaista pöhötystä että huh huijaa. Kävin kuitenkin zumbailemassa, eikä maha siellä zumbassa ollut yhtään häiriöksi. Viiden aikaan kun kävelin kotiin, maha kuitenkin edelleen väitti että olen ahminut tänään niin paljon ruokaa, että se varmasti ratkeaa kohta. Ajattelin kuitenkin asiaa järjellä, ja tulin siihen tulokseen, että jos olen syönyt koko päivän aikana vain lautasellisen pinaattikeittoa, on minulla pakko jo kuuden aikaan illalla olla nälkä. Kävimme siis Janin kanssa hakemassa kaupasta pihvit ja salaattia, jotka sitten kotona söimme. Mahani oli kyllä kokoajan sitä mieltä, että ei ruokaa enää yhtään, mutta päätin kuunnella tällä kertaa järjen ääntä ja ahdoin sapuskat jo valmiiksi piukeaan mahaani. 

Edelleen on sellainen olo, kuin olisin niellyt jalkapallon tai jotain. Ilmeisesti kaikki suolistoflorani katosi tuossa mahataudin aikana, eikä maha tiedä mitä tehä. Olen tänään pistellyt poskeeni kolme maitohappobakteeritablettia, mutta en ole kyllä hirveästi huomannut niiden auttavan. Kauankohan tätä oikein kestää? Inhottaa, kun maha mekastaa kokoajan ja on niin tuvonnut että sattuu.

Menetin tossa mahataudin aikana paljon nesteitä, joita olen yrittänyt paikkailla juomalla paljon. Vessassa ei silti tarvitse juuri rampata. Kerta päivässä riittäisi vallan mainiosti. Ilmeisesti elimistöni yrittää nyt täyttää tyhjentyneitä nestevarastojaan. Tästä huolimatta minulle tapahtui tänään zumbassa hyvin kummallinen juttu. Minähän käyn kerran viikossa zumbassa, koska se on minusta kivaa. Siinä ei tule hiki, ei kuuma, ei hengästy, mutta se on kivaa. Kuitenkin tänään, ihan normaalissa zumbassa, hikoilin todella paljon. Minulla oli lämmin, mutta ei kuuma, enkä ollut kyllä lainkaan hengästynyt. Silti hikoilin enemmän kuin pitkään aikaan. Hiki virtasi otsaltani ihan peruskappaleidenkin aikana. En ymmärrä. Virtsaan niitä nesteitä ei voi laittaa, mutta hieksi senkin edestä. 

Olen hiukan pahoillani tästä hyvinkin tarkasta ruumiintoimintojeni analysoinnista, mutta minulle tuli vain tarve kertoa tämä kaikki. Nyt vain sitten odottelen, että kehoni palaa normaaliin tilaan, ja voin alkaa taas normaalisti nauttimaan ruuan, liikunnan ja pissalla käynnin riemuista.