Tänään on Janin synttärit. Onnea Jani!
Vaikket mun blogia ees lue.
:(
Joka tapauksessa emme ole juhlistaneet kamalasti. Kävimme Motonetissä ostamassa moottoriöljyä ja sytytystulppia. Pitää kyllä hiukan valittaa siitä saamerin kaupasta. Se on selkeästi tehty jollain miesten logiikalla. Ensinkin, sellaisia hyllyjä täyttäviä myyjiä, joilta voit kysyä apua, ei ole. Ainoat auttavat myyjät ovat niitä, jotka hakevat varaosia varastosta. Niitä joiden juttusille pääset, kun olet ensin vuoronumero kourassa odotellut sen kymmenen minuuttia. Ja he auttavat vain varaosien kanssa. Huoh. Selvästikin suomalaisille miehille tarkoitettu liike: "Jos en jotain tiedä tai löydä, niin sitä en kuitenkaan voi tunnustaa kenellekään, joten en tarvitse apua näissä autooni liittyvissä kysymyksissä." Tokihan siellä on ne ihanaiset tietokoneet, joilta voit etsiä tuotteita, mutta kun löydät tuotteen, saat vain sen jonkin hemmetin tuotenumeron. Jos tuote numeron on vaikka 11-1234 niin sitä voisi kuvitella, että se sitten sijaitsee hyllyssä 11, mutta ei, se voi sijaita missä vain. Joten miten tämän tuotenumeron pitäisi auttaa minua löytämään haluamani tuote siitä kaksikerroksisesta moottoajoneuvokauppakeskuksesta. Etsimme niitä samperin sytytystulppia varmaan puoli tuntia ! (Ja lopulta ne olivatkin varaosia, jotka pitikin hakea vuoronumeron kautta myyjiltä.) Jostain syystä Jani ei nähnyt tätä Motonetissä asiointia ollenkaan niin ongelmallisena tapahtumana kuin minä. Ilmeisesti se autonosien katkuinen ilmapiiri jotenkin tekee miehille kodikkaan ja mukavan olon tai jotain.
Onneksi minulla ei ole autoa tai moottoripyörää, joten minun ei tarvitse yksin selviytyä missään autotarvikeliikkeissä ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Sen sijaan olen kehittänyt itselleni toisenlaisen haasteen. Päätin nimittäin tänään että haluan alkaa venymään enemmän ! Siis ihan fyysisesti. Olen nyt parina päivänä koettanut vähän venytellä illalla, ja tuntuu, että jo nämä pari iltaa ovat auttaneet.
Olen aina venynyt tosi huonosti. Jo ala-asteella inhosin venyttelyä. Jalkani ovat aina olleet jäykät kuin puupökkelöt, ja sen sijaan että se olisi inspiroinut minua venyttelemään niitä, se ennemminkin sain minut inhoamaan venyttelyä. En ole viimeiseen 6 vuoteen tainnut venytellä itsenäisesti käytännössä lainkaan.
Mutta nyt on uudet tuulet purjeissa. Olen päättänyt alkaa venytellä vähintään 5 iltana viikossa, ja katsoa mihin sillä pääsee. Minulla ei ole mitään hajua, kuinka nopeasti alan oikeasti saamaan lihaksiini elastisuutta, mutta kohtapa sen näen. Tavoitteeni on todella haastava minulle, haluan nimittäin saada vielä joskus pään polviin kun istun suorin jaloin lattialla. Annan itselleni aikaa tähän haasteeseen 3 vuotta, sillä olen oikeasti ihan nolla tasolla tällä hetkellä. Tällä hetkellä jos istun suorin jaloin lattialla, joudun pinnistelemään, etten kaadu siitä selälleni lattialle.
Tähän pyrin! (Kuva: joogahuone.fi)
Tässä aika lailla munkin nykytilanne (Kuva: voice.fi)
Nyt vain kolme vuotta säännöllistä venyttelä, ja katsotaan miten käy. (Ja toivotaan, etten tylsisty tähän hommaan heti ensi viikolla. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti