007 ja painon vartiointia

Kävimme Janin kanssa katsomassa eilen se uusin James Bond. Se Skyfall-juttu. Jani on sen halunnut nähdä, ja lopulta mäkin sain kerättyä itselleni energiaa lähtee katsomaan sen. Oli nimittäin ensimmäinen Bond-leffa, jonka oon jaksanut katsoa loppuun asti. En ole oikein mikään actionleffafani, ja viimeksi kun yritin Bondia katsoa, niin nukahdin ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. 

Jani tuli teatterille suoraan töistä. Minä olin käynyt ostamassa meille karkkia ja Jani sitten toi liput. Kerkesin kerätä jo pientä ragea, kun jouduin odottamaan Jania siellä teatterilla ehkä 10 minuuttia, ja kello näytti siltä, ettei ehditä koko esitykseen. No Jani tuli 5 minuuttia ennen kuin esitys alkoi, eli ihan hyvinhän me kerettiin. Toinen rageani nostattanut juttu oli se, että esitys oli lähes loppuunmyyty (luulin, että muut olisi jo käyneet katsoo tämän?!). Saatiin paikat eturivistä. Alussa tuntui, että ei siitä edes pysty katsomaan ja ähisin ja örisin Janille ennen leffan alkua vaikka kuinka. Mä en tajua miten mun pinna on lyhentynyt näin paljon. Olen ollut ennen hyvin pitkäpinnainen ihminen. Janille kuitenkin menetän hermoni aina tällaisista olemattomista asioista. No onneksi siinä mainosten aikana järkiminäni selitti tunneminälleni, että nyt ei ole mitään syytä mököttää. Päästiin leffaan ajoissa ja on karkkiakin. Lepyinkin heti parin ekan mainoksen jälkeen, ja riisuin ulkovaatteeni pois. 

Leffa oli ihan hyvä. Yhdistän sen 007-tunnusmusiikin aina jotenkin kaikkiin näkemiini parodioihin. Alussa oli siis vaikea ottaa niitä toimintakohtauksia kovin vakavasti, mutta pikkuhiljaa pääsin sellaiseen actionleffafiilikseen. Hyvä että lähdin katsomaan tuon leffan. Voinpahan nyt sanoa katsoneeni edes yhden James Bondin. 

Leffan jälkeen kun pyöräiltiin kotiin, minulle tuli tosi paha olo. Ilmeisestikin niiden karkkien aiheuttamasta sokeripiikistä. Tuli myös huono omatunto. Olen yrittänyt nyt syksyn urheilla ja liikkua ja sitten pitääkin yhtäkkiä syyttä suotta vetää pussillinen karkkia. En minä edes tykkää karkista. Leivoksista ja jälkiruoista ei tule huono omatunto, koska niistä oikeasti tykkään ja niistä tulee hyvä mieli. Mutta karkki on niin turhanpäiväistä. Painonikin on noussut. En tiedä onko se hyvä vai huono. Jos se on lihasta, se on hyvä, jos se on jotain muuta, se on huono. En kyllä nyt jaksa kamalasti tuosta painon noususta stressata. Koulunkin kanssa tarpeeksi tekemistä ja tänään on mulla tämän vuoden ensimmäiset pikkujoulut. Siellähän pitää herkutella!