Aamulla oli tosi väsynyt ja kettuuntunut olo. Kaikki alkoi oikeastaan jo aiemmin viikolla, kun Karvinen Marvinen oli käynyt kusella uusiin talvisaappaisiini. Minä olen todella laiska ja huono ostamaan vaatteita, joten niiden saappaiden pilaantuminen oli minulle jopa liioitellun suuri isku. Olen pessyt ne saappaat nyt varmaan 10 kertaa vedellä, 3 kertaa pyykinpesuaineella ja kerran etikalla, mutta haju vain on ja pysyy. Tein tänään siis kovan päätöksen heittää saappasressuni roskiin. Saappaiden pilaantuminen johti jälleen Karvisvihaan, joka taas johti vihaan koko tätä kämppää kohtaa, ja siksi ajattelinkin aamulla, etten nouse sängystä koko päivänä, vaan puhisen siellä ärtymykseni pois. Jani alkoi kuitenkin siivoamaan joskus ennen puolta päivää, ja minun oli pakko kömpiä avuksi, jotta en vaikuttaisi ihan laiskamadolta, varsinkin kun olin edellisiltana valittanut kovaäänisesti, kuinka paskainen kämppämme on.
Siisti keittiö sai jotenkin kummallisesti mieleni hiukan tyyntymään. Mirka soitteli minulla tämänpäiväisestä joulunavauksesta, johon päätimme yhdessä lähteä. Onneksi lähdin, sillä jo se, että lähdin ulos kämpästä, sai heti hyvän mielen aikaan. Oli mukava ilma ja kiva pyöräillä keskustaan. Torilla oli tietysti aika paljon porukkaa, enimmäkseen lapsia. Mirkan kanssa katseltiin toritunnelmaa ja käytiin Sokoksella nuuskimassa hajuvesiä.
Ilmapalloja!
Laulava poro ja tonttukuoro.
Lopuksi oli tietysti myös ilotulitus ja jouluvalojen sytytys. Ilotulitus ei kyllä päässyt ihan oikeuksiinsa, sillä kaksi ensimmäistä rakettia aiheuttivat jo niin suuren savupilven, että loput raketit ilmenivät pääasiassa kovana paukkeena ja punasinisinä sumuvälähdyksinä. Mutta oli se sentään ilotulitus. Kyllähän sellainen on aina kiva nähdä, laadusta viis. Tulipahan ihan uusivuosifiilis, kun se tulitesavu leijaili siihen torille.
Sektri, kiva että laittoivat nuo jouluvalot, mutta olisivat voineet samalla korjata tuon O:nkin tuolta.
Täksi illaksi tehdään Janin kanssa lämpimiä voileipiä ja ostettiin me sipsejä ja suklaatakin. Naminami. :)
Kiitos kommentista :) Ja itselläkin ollut aika vaikeaa, kun piti pari vuotta sitten jättää koira asustelemaan äidin luo raahatessani perseeni omaan asuntoon. Kuitenkin helpottaa tieto siitä, että sitä pääsee näkemään kohtuu usein ja että sillä on parempi olla äidin luona kuin mun ahtaassa kerrostalokämpässä :D
VastaaPoista