Kävin eilen siellä verikokeissa. Sanoin sille ottajalle heti, että minua karmii tämä ajatus kamalasti, ja että olen ekaa kertaa tällaisessa tilanteessa. Hoitaja kuitenkin oli sitä mieltä, että hyvin se menee, ja hyvinhän se menikin, niin kauan kunnes veri oli otettu ja uskalsin katsoa pöydälle. Siinä lojui 8 putkea verta. 8 putkea minun verta. Minun suonesta tiristettyä verta. Sanoin vain, että ompas paljon verta, ja hoitaja alkoi selittää, ettei se oikeastaan ole edes paljoa, ja että jos menisin verenluovutukseen, minusta otettaisiin paljon enemmän verta. Se oli tarpeeksi, ja pyysin että saan mennä makuulle. Hoitaja ohjasti minut sängylle, johon rojahdin ja sitten pimeni hetkeksi. Havahduin kun hoitaja ravisteli jalkaani ja huhuili että "pyörryitkö sinä?". Sain kokaistua, että "en ihan", ja siitä veri alkoi palailla pikkuhiljaa päähäni. :D
Joka tapauksessa veri on nyt otettu, ja tulokset tulee ensi viikolla. Uskon, että kaikki on ihan normaalia. En oikein tajua, mikä kammo minulla on tähän omaan vereen. Ei muiden veri haittaa, mutta oma veri ja verisuonet kuvottavat. Peruskoulussa jouduin ainakin kahdesti poistumaan kesken tunnin käytävään makaamaan, kun puhuttiin verenkierrosta ja verestä, ja aloin miettiä asiaa omalle kohdalleni liian tarkasti. Opettajan mukaan se kertoi vain siitä, että minulla on hyvä mielikuvitus!
Verikokeiden jälkeen kävin viljelemässä koululla soluja ja urheilemassa keppijumpan merkeissä. Illaksi sitten suuntasin ainejärjestömme, Kultin, pikkujoulusitseille. Teemana oli musta. Sitsithän on akateeminen pöytäjuhla, jossa lauletaan juomalauluja ja juodaan ja jotain puheita tms siellä aina myös yritetään pitää. Tästä vielä vähän lisää infoa, jos joku ei asiasta tiedä. Nämä meidän sitsit olivat hyvinkin perinteiset, laulettiin, juotii ja syötiin aina, kun vähänkin ehdittiin. Mutta koska nämä olivat samalla pikkujoulut, vieraili välissä Joulu-Pukki jakamassa paketteja ja laulamassa pari laulua.
Minulla on tonttulakki, ei karvahattu. Olin vain hölmö ja en sovittanut sitä ennen kuin ostin sen, joten se on minulla ihan liian pieni.
Minä istuin mahdollisimman kaukana Joulupukista, mutta sain sentään jotain ikuistettua.
Tämän 2,5 akateemisen vuoteni aikana olen ehtinyt kiertää jo monet sitsit, mutta silti haluan käydä vielä näillä perinteisillä mustajoulusitseillä. Pysyttelin kuitenkin tällä kertaa alkoholittomalla linjalla, sillä lähden huomenna luonnontieteilijöiden juoluristeilylle, ja siihen pitää säästää voimia. Koska alkoholillinen ja alkoholiton kattaus maksoivat näillä sitseillä saman verran, olin ovela, ja valitsin alkoholillisen kattauksen. Siidereitäni en kuitenkaan juonut, vaan sujautin ne laukkuun, ja join kivennäisvettä ja limpparia.
Mustaa joulua siis kaikille!
(Ei oikeasti. En halua, että kellään on musta joulu. Haluan lunta ja valoa ja iloa ja rauhaa ja ah, kaikkea muuta oikein ihanan kliseistä joulutunnelmaa kaikille!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti