Haalaribileet feat. Stig

Oli taas aika kauppatieteen opiskelijoiden (preemiot) järjestämien haalaribileiden. Nämä bileet järjestetään aina syksyllä ja keväällä, ja tuntuu että porukkaa on vain kerta kerralla enemmän. Liput oli nyt loppuun myyty jo ennakkoon. Yli 700 henkeä ahtautuneena Kuopion pieneen Onnelaan. Uhhuh. Sai jonottaa sisälle (vaikka tultiin paikalle jo ennen kymmentä), sai jonottaa tuhottoman pitkään juomaa ja sai sitten lopuksi vielä jonotta narikkaan varmaan 20 minuuttia (vaikka lähdettiin ennen valomerkkiä). Alan olla jo vanha tällaiseen. 

Tässä on mun bileseurue, eli Essi, Ida-Liisa, Anne, Suvi ja Mirka. Otin mahollisimman hämyn kuvan, ettei vaan kukaan suutu!

Esiintyjänä oli tällä kertaa Stig. Viime vuonna esiintyivät Teflon Brothers sekä Ruudolf ja Karri Koira ja ne keikat olivat silloin tosi hyviä! Stigiltäkin odotin siksi aika paljon. Ei olisi varmaan kannattanut lastata niin paljoa odotuksia. Ensinkin esiintyjien juna oli kuulma jumittunut tunniksi Mikkeliin, joten keikka alkoi vasta reilusti yhden jälkeen. Odoteltiin lavan edessä varmaan tunti, kun luultiin, että esitys olisi ollut aiemmin. Olin kyllä keikalla ihan fiiliksissä ja oli kivaa, mutta jotenkin tuntui, että Stig oli lavalla vain pakosta. En tiedä, tietty työtähän se sille on, ja pakko tehdä, mutta kyllä hyvän artistin pitäisi näyttää siltä että nauttii keikkailusta. Lisäksi Stig sanoi jossian vaiheessa jotain, että "Mikä meininkin Vaasassa?". Juu, vähän ollaan nyt kauempana. Keikan jälkeen Stig häipyi nopeasti, ei vetänyt edes encorea, saati että olisi tullut jakamaan nimmareita. Minä olisin halunnut nimmarin haalariin, kun tähän mennessä olen kaikilta artisteilta, joita olen haalarit päällä ollut katsomassa, sen saanut. 

Stig.

 Ei tullut yksinäistä.

Oli ihan hauskaa käydä bilettelemässä, vaikka vasta viime viikollahan sitä baarissa olin. Kuopion Onnelassa on kaksi puolta, ylä- ja alakerta. Yläkerrassa soitetaan juuri sitä tumptumptump-vaintuorettatanssimusiikkia, josta en ole itse vielä päässyt jyvälle. Alakerrassa kuitenkin soitetaan vanhempaa, ja siellä olikin ihan parasta tanssia! Valitettavasti keikka oli kuitenkin yläkerrassa, ja kun siinä lavan reunalla odoteltiin se tunti, niin meinasi vähän fiilis hiipua, kun ympärillä soi vaan se sama tumptumptump. Jokainen biisi kuulosti ihan samalta. 

Taas tuli bilepäivitys. Tuntuu et mä aina kirjotan näitä. Enhän minä oikeasti edes ole niin hurja bilettäjä enää nykyään!