SAM-pikkujoulut

Nyt olen viettänyt vuoden ensimmäiset pikkujoulut. SAM-pikkujoulut, eli SannaAnneMaija-pikkujoulut. Hehe. Ovelaa.

Aloitimme juhlamme perinteisellä talvilajilla, jääkiekolla. Emme tosin itse pelanneet vaan kävimme katsomassa Kalpa-Blues -pelin. Se oli opiskelijaottelu, joten saimme liput halvemmalla. Meistä ei kyllä kukaan seuraa jääkiekkoa, että ei ollut mitään käsitystä kuinka tärkeä se peli oli SM-sarjan kannalta, mutta onhan se kiva käydä edes kerran vuodessa katsomassa, kun muut urheilee. 

Jääkiekko-otteluihin mahtuu kyllä vaikka minkälaista porukkaa. Pääasiassa miehiä. Isät tuo pikkupojat katsomaan ottelua, opettavat jo varhain poikansa oikeille tavoille. Itse tulin siinä jäähallitunnelmaa seuraillessani siihen tulokseen, että jääkiekon katsominen on miehille jonkinlainen agressioiden purkamistapa. Voi sitä huudon ja solvauksien määrää. Omasta mielestäni hyvään urheiluhenkeen ei kuulu buuata saati haukkua vastustajaa, mutta ilmeisestikin jääkiekkoon nuo molemmat kuuluvat. Lisäksi joka puolella oli kokoajan niitä pätijöitä, jotka olisivat niin tienneet, mitä piti tehdä. "On tämä nykyjääkiekko kyllä niin tämmöstä, pelkkää nurkkapeliä. Kyllä ennen..." ja joka kerta kun kalpalainen oli kiekon kanssa lähelläkään Bluesin maalia tuli se "Lauo nyt saatana! On se kumma kun ei voi laukoo!!". Tulin ympärillä olevien miesten kommenteista siihen tulokseen, että ilmeisesti pelaajat tekisivät silloin oikein, kun laukoisivat vain aina maalia kohti, kun pääsevät kiekon kanssa vastustajan puolelle. Kuitenkin ilman tuota ylenpalttista kotijoukkueen kannustusta, ei jääkiekkopelejä olisi ollenkaan niin kiva käydä katsomassa. Juuri tuollainen tuo siihen peliin sen tietyn tunnelman. 

Kalpa voitti Bluesin 4-0. Olen ehkä vähän nyhverö, mutta siinä neljännen maalin tultua minua alkoi jo säälittää Blues niin kovasti, että toivoin niidenkin saavan edes yhden maalin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Ottelussa ei ollut paljoakaan jännitystä, kun Kalpa johti kokoajan. Onneksi väliajoilla kuitenkin oli suloinen sumopukukilpailujuttu ja aina ottelutauoilla pienet lapioijajunnut kävivät lapioimassa irtolumen pois. 

Söpöjä lumenkerääjiä..

..ja söpö sumopukukisa.

Noin 2 sekuntia tämän kuvan jälkeen Kalpa teki 4. maalin. Minulta se meni tietysti ohi, kun pällistelin kamerastani tätä kuvaa. 

Pelin jälkeen suuntasimme Maijan luokse, jossa leivoimme pipareita, joimme glökiä, söimme konvehteja ja kuuntelimme joululauluja. Piparit oli valmistaikinasta, mutta silti niistä tuli tosi hyviä! Valmistaikinat ovat yleensä parempia raakana kuin paistettuna, mutta tämä taikina teki kyllä poikkeuksen. Kaiken lisäksi, se oli halvin taikina mitä löysimme. Maijalla oli tomusokeria ja punaista elintarvikeväriä, joista hän taiteili meille kuorrutteen. Ei tosin ollut pursotinta, joten kuorrutimme piparit lusikalla. Jälki oli vähän sekalaista, mutta makuhan se on pääasia.

Anne, Maija ja meidän herkut! (Huom. kuvaa on muokattu)

Anne käski esittää tonttua, joten mä siis hiippailin kuin tonttu. Ihan selkeä tonttu. Tuo minun tonttulakki oli kyllä melko kauhea. Se oli mulle liian pieni, ja siinä oli niin paksu tuo karvareunus, että näyttää kuin minulla olisi vain karvalakki päässä.

Maijan koristama kissapipari. Ehdottomasti hienoin luomuksistamme.

Vaikka ekat pikkujoulut onkin nyt alla, niin en ole vielä kovin joulufiiliksissä. Oikeastaan yritän vielä kaihtaa koko joulua. Kamala stressi vain tulee lahjojen ostosta. Olisi kiva, jos voisi vain maata sohvalla herkuttelemassa koko joulun, ja kukaan ei kaipailisi minnekään. No mutta enköhän mäkin vielä joulutunnelmaan pääse viimeistään sitten joulukuussa. Toki myös lumi voisi auttaa tässä joulun luomisessa.