Kesätyöt ovat näin alkuvuodesta aina hirvittävän suuri stressitekijä, ainakin minulle. Joka kesä, siitä lähtien kun peruskoulusta pääsin, olen kuitenkin aina töitä jostain löytänyt. Olen työskennellyt kaupungin puistotyöntekijänä, lomittanut navetalla, myynyt totolippusia huoltoasemalla ja viimeisimpänä tutkinut virvoitusjuomia Olvilla. Tänä vuonna haluaisin päästä töihin ihan tämän oman alan pariin. Viime kesä liippasi läheltä, laboratorioympäristön vuoksi, mutta Olvilla työskentely oli enemmänkin kemiaa, kuin BIOkemiaa.
Kuukauden aikana olen laittanut varmaan yli kymmenelle ihmiselle viestiä kesätöiden toivossa. Vastauksena on tullut pääasiassa "eioota", rahanpuutteeseen vedoten. Muutama on pyytänyt ottamaan myöhemmin uudelleen yhteyttä, kun avustustilanteet ovat selvillä. Tänään pääsin kuitenkin ensimmäiseen haastatteluun. Paikka tuntui todella kivalta, mutta en uskalla innostua siitä vielä, sillä ensi viikolla on heille tulossa kuulma lisää haastateltavia, enkä oikein tiedä millaiset mahdollisuuteni ovat muihin verrattuna. Tietysti kuitenkin toivon, että saisin paikan. Saisi jättää tämän kesätöistästressaamisen tältä vuodelta, ja keskittyä vain kouluun ja kandiin. Kun se paikkakin vielä tuntui niin kiinnostavalta ja monipuoliselta. Toivon parasta. Mutta en innostu. Odottelen rauhallisesti. Kyllä. Niin teen.
Olen ajatellut, että jos en saa kesäksi töitä, lähden vähän matkustelemaan, jos rahatilanne ei ihan järkyttävän huono ole. Lähden vaikka viikoksi ruotsiin, jos en muuta keksi. Minulla on kuitenkin ollut pieni matkakuume jo melko pitkään, niin voisin kesän sitten sen purkamiseen käyttää. Mieluummin valitsisin tosin ne kesätyöt.
Minä kesätöissä kesällä 2008. Tein mä tuolla sitten muutakin, kun imetin vain kättäni vasikoilla.
Muuten, käytiin kaikista haukuista huolimatta katsomassa Janin kanssa se Juoppohullun päiväkirja -leffa. Halusin ihan oikeasti nähdä sen suurella innolla, sillä tahdon olla erimieltä tylsimys leffakriitikoiden kanssa. Nyt kuitenkin pitää nöyrtyä ja myöntää, että oli kyllä melko huono leffa. Tai no siis paremminkin ei yhtään minun tyylinen. Oli niin yli vedetty. Yritin katsoa sitä sillee, että "tää on jo niin ylivedetty, että tämähän on jo hauskaa", mutta en onnistunut. Eli ei kai se ollut kuitenkaan tarpeeksi ylivedetty sitten? Koska itselläni ei ole mitään kokemuksia alkoholiriippuvuudesta, niin oli kuitenkin ihan kiva, kun sai vähän yrittää eläytyä siihen, millaista on olla juoppo, ja miten hankala siitä viinasta on eroon päästä.
Onneksi moni muu näytti silti leffasta tykkäävän. Joku jopa taputti leffan loputtua.
Mielestäni kirjana paljon parempi. Kristian oli onneksi leffassa yhtä ihana kuin kirjassakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti