Syksyn liikuntahaaste

Haastoin itseni syyskuussa kiloklubin liikuntahaasteella. Tarkoituksena oli siis liikkua näiden 4 kuukauden aikana 60 päivänä. Aluksi se vaikutti helpolta suorittaa, kun en ottanut huomioon niitä viikkoja, jolloin ei juurikaan tule liikuttua, kuten näitä joulukuun viimeisiä viikkoja. Siitä huolimatta sain kuin sainkin haasteen valmiiksi. Hilkulle se meni, ja sen vuoksi jouduin tänään pakottamaan itseni lenkille, mutta onpahan homma nyt paketissa, ja voi siirtyä kohti kevään haastetta.

Liikuntasuoritukseni näyttää nyt sitten kaiken kaikkiaan tältä:

vko 36

1/60 MA sulkapallo (1 h)

2/60 KE niska/hartia/selkä-jumppa (1 h) + zumba (1 h)

3/60 PE metsälenkki (1,5 h)

vko 37

4/60 MA sulkapallo (1 h)

5/60 KE zumba (1 h)

6/60 TO kuntosali (1 h)

7/60 SU metsälenkki (2 h)

vko 38

8/60 TI uinti (1 h)

9/60 KE zumba (1 h)

10/60 TO sulkapallo (50 min)

vko 39

11/60 TO sulkapallo (45 min) + kuntosali (1,5 h)

vko 40

12/60 TI bodycombat (45 min) + functional training (45 min)

13/60 TO kuntosali (1,5 h)

14/60 PE sulkapallo (1 h)

15/60 SU lenkkeily (1,5 h)

vko 41

16/60 MA sulkapallo (45 min)

17/60 TI lenkkeily (1,5 h)

18/60 TO kuntonyrkkeily (1 h)

19/60 PE kuntosali (2 h)

vko 42

20/60 TI kuntosali (1h) 

21/60 KE niska/hartia/selkä-jumppa (1 h) + syvävenyttely (1 h)

22/60 LA metsälenkkeily (2 h)

vko 43

23/60 MA sähly (1 h)

24/60 TI kuntosali (1,5 h)

25/60 KE niska/hartia/selkä-jumppa (1 h)

26/60 PE Kuntosali (1 h)

27/60 SU kävely/juoksu-lenkki (45 min)

vko 44

28/60 MA kestävyystreeni (1 h)

29/60 TI kuntosali - vain ylävartalo (45 min)

30/60 KE tasapainoilu/syvävenyttely (1 h)

31/60 TO kuntosali (1,5 h)

vko 45

32/60 TI sulkapallo (1 h) + kuntosali (2 h)

33/60 KE salsa (1 h)

34/60 PE kuntosali (1 h)

35/60 LA uinti (1 h)

36/60 SU metsälenkki (1,5 h)

vko 46

37/60 TI kuntosali (1 h)

38/60 KE niska/hartia/selkä-jumppa (1 h)

39/60 TO zumba (1 h)

40/60 PE kuntosali (1 h)

vko 47

41/60 MA sulkapallo (1 h) + aerobic (1 h)

42/60 TI kuntosali (1,5 h)

43/60 TO zumba (1 h)

44/60 PE kuntosali (1 h)

vko 48

45/60 MA kuntosali (1 h)

46/60 TI keppijumppa (1 h)

47/60 KE niska-hartia-selkäjumppa (1 h)

vko 49

48/60 TI kuntosali (1,5 h)

49/60 KE uinti (1 h)

50/60 PE hiihto (1 h)

51/60 LA hiihto (1 h)

52/60 SU lenkkeily (1,5 h)

vko 50

53/60 MA lenkkeily (2 h)

54/60 TI lenkkeily (2 h)

55/60 TO kuntosali (1,5 h)

vko 51

56/60 TI uinti (1 h)

57/60 TO kuntosali (1 h)

vko 52

58/60 TO lenkkeily (1,5 h)

59/60 SU luistelu (1 h) + mäenlasku (1 h)

vko 53

60/60 MA lenkkeily (1,5 h)

Yhteensä vajaa 80 tuntia liikuntaa ja 21 eri liikuntalajia. Kevätkaudella on vähän vähemmän päiviä aikaa kerätä liikuntakerrat täyteen, joten pitää skarpata siihen!

Mukavaa uutta vuotta kaikille! 

(Kuvassa olen minä uutena vuotena 2009.)

Lapsetusta havaittavissa

Voi kauhia. Olemme tainneet Janin kanssa taantua kehityksessämme tässä joulukuun aikana. En ole varma mistä tämä kaikki lähti, mutta aina olemme kyllä tykänneet kierrellä kaupoissa, erityisesti leluosastoilla. 

Mutta niin, ensinnäkin minä ostin Janille joululahjaksi koottavan Mersun pienoismallin, ja sitä olemma tässä värkkäilleet pari päivää. Minä olen maalannut osat, ja Jani on sitten koonnut autoa sitä mukaa, kun osat on saatu maalattua. Tässä asiassa puolustukseksemme voin sanoa, että aika hankala tuollaista on koota ja maalata, että ei tämä ainakaan ihan pikkulasten hommaa voi olla!

Tältä näyttää meidän olkkarin lattia tällä hetkellä. 

Tämä on tarkkaa työtä.

Toiseksi Jani osti helikopterin. Ei siis mitään oikeaa helikopteria, vaan sellaisen pienen kauko-ohjattavan helikopterin, jolla se nyt päristelee illat keittiön ja olkkarin väliä. Mutta hei, kyllähän tuollaisen pienen kopterin ohjaaminen vaatii taitoa, ettei tuommoistakaan nyt ainakaan alle 10-vuotiaalle uskalla antaa! Lisäksi tuolla kopterilla voi ottaa kuvia ja videoita.

Tällainen täällä nyt siten päristelee.

Itse olen ollut vielä Janiakin pahempi. Olen tässä kuukauden aikana ostanu jo 6 lelua. Aloin nimittäin keräillä niitä. Olen aina ihaillut kauppojen leluosastoilla, miten nättejä muovisia eläinleluja siellä onkaan. Sellaisissa hyllyissä. Niissä on paljon hevosia, mutta lisäksi myös muita eläimiä. Ja ne on ihan aidon näköisiä! En voinut vastustaa, ja ostin itselleni haisunäädän. Siitä niitä sitten alkoi kertyä. 6-vuotias pikkusiskonikin kuulma ostelee näitä samoja eläinfigureja, että tätä en kyllä saa nyt mitenkään päin kuulostamaan aikuimaiselta touhulta. Mutta puolustaudun sanomalla, että nyt on minullakin kiva keräily harrastus. Tällainen mun oma juttu, jollaista mulla ei oo pitkään aikaan ollut. 

Eivätkös ole ihania! 

On ne!

Mutta on se hyvä aina välillä vähän taantua, ettei käy liian kypsäksi tämä touhu. Käytiin juuri äsken Janin kanssa laskemassa pulkalla mäkeä. Koska läheisen alakoulun pihan mäet olivat meille aivan liian matalia, huristelimme pulkalla jalkakäytävillä aina kun vain tuli pienikin alamäki. Täällä Puijonlaaksossa onneksi alamäkiä riittää! Vastaantulijat katselivat kyllä vähän oudoksuen toimintaamme. 

Nyt suklaata ja telkkaria.

Vuosi 2012: kohokohdat

Kun niin monessa blogissa näkee näitä tiivistelmiä kuluneesta vuodesta, oli minunkin pakko tehdä sellainen. Itsestänikin on varmaan kiva muutaman vuoden päästä lukea, että mitäs minä nyt sitten teinkään vuonna 2012.

Vuosihan starttasi vähän kurjasti, sillä meidän uuden vuoden bileet oli aika katastrofi. Onneksi kuitenkin muuten alkuvuosi sujui erittäinkin hyvin. Opiskellen ja opiskelijatapahtumissa kierrellen. Päällimäisenä mielessä ovat Poronkusema Rovaniemellä ja Tahko Round III Tahkolla.

Poronkusema tiimimme: Iiden crew. Tosin kuvasta puuttuu ryhmämme 6. jäsen Heta, joka otti kuvan. 

Tahkolta.

Kävin myös äitin ja Leewin kanssa Lapissa keväällä; laskettelemassa ja hiihtämässä. Oloksella majoituttiin, Ylläksellä lasketeltiin, Pallaksella muuten vaan chillailtiin.

 Ylläkseltä.

Olokselta.

Toukokuussa aloitin kesätyöt Olvilla laboratorioapulaisena. Siinäpä se kesä sitten oikeastaan menikin. Töissä. Vuorotyöhön oli vähän hankala äkkiseltään tottua, että kaikki vapaa-aika meni yleensä nukkuen. Yövuorosta tullessani nukuin helposti klo16 asti, ja sitten alkoikin olla jo aika valmistautua seuraavaan työvuoroon. Kesä Olvilla oli kuitenkin hyvää työkokemusta minulle. Aloitin samalla myös tämän blogin kirjoittamisen, vaikka aktiivisemman kirjoittelun aloitinkin vasta syyskuussa.

Olvihalli. 

Lisäksi alkukesästä lainasin Janille rahat moottoripyörään, ja niin "meille" tuli Suzuki. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin moottoripyörän kyytiin, ja siinä kyydissä tulikin matkustettua melkoisesti kesän aikana. 

Jani pyöräilee.

Kesällä tapahtui myös toinen aika merkittävä asia, nimittäin muutto. Asuin kaksi vuotta keskustassa sijaitsevassa 4 huonetta + keittiö lukaalissa kahden kaverini kanssa. Alkujaanhan siihen kämppään muutti minä, Essi ja Eve. Vuoden päästä Eve muutti Raumalla ja Even tilalle tuli Heta. Heta asui siinä pari kuukautta, kunnes sai opiskelupaikan Oulusta ja lähti sinne. Hetan tilalle tuli Maija, joka kesti minua ja Essiä ihan loppuun saakka. Voi että, kahden vuoden aikana siinä kämpässä kerkesi kyllä tapahtua vaikka mitä. Nyt voi sitten ilolla muistella niitä aikoja. 

Kun luovuimme keskustan kämpästä, minä muutin Janin kanssa kaksioon tänne Puijonlaaksoon, ja sain samalla Karvisen Marvisen kämppäkaverikseni. 

 Muistelukuvia rakkaalta keskustan kämpältämme. Eivät tosin ihan tältä vuodelta.

 Minuun huoneesta.

Elokuussa kävin äitin kanssa Helsingissä, ja siellä pitkästä aikaa Korkeasaaressa. Minä kun olen tällainen eläinhöperö omalla tapaani, niin sinne Korkeasaareen saatiin hujahtamaan kokonainen päivä. Oli mukavan viileä, mutta silti ei liian kylmä. Lähes kaikki elukat oli näkösällä ja melkein kaikki aktiivisiakin. Kissoistakin ilvestä vaille kaikki nähtiin. 

Tässä ovat suosikkieläimeni korkeasaaresta:

 Varpuspöllö, jonka itsetunnon varmaan tuhosin nauramalla sen pienuudelle....

Rupikonna, jonka kanssa tunsin erikoista yhteenkuuluvuuden tunnetta...

Hulvaton nenähiiri, joka ei meenannut pysyä millään paikallaan, mikä teki kuvan ottamisesta vaikeaa.. (muoks. Tää tyyppi on oikeasti kuonokas)

 ..ja manuli, jolla todella oli jotain tunteita minua kohtaa, sillä heti kun tulimme sen aitaukselle, se kömpi näkyville ja jäi möllöttämään minua tuolla ilmeellä.

 Minä ja mangustit.

Ennen kuin tämä päivitys täyttyy täysin eläinkuvista (joita minun koneella on varmaan pari sataa), hyppään muisteloissani nyt sitten syksyyn 2012, josta minulla ei kyllä ole tällä hetkellä päässä mitään sen suurempia erikoisuuksia. Kolmas vuosi biotieteillä alkoi ja kandin teko siinä samalla. Olen käynyt opiskelijabileissä. ja Oulussakin pari kertaa. Tänä syksynä myös kaverini Suvi muutti poikaystävänsä Mikon kanssa Kuopioon. Ja myös kaverini Jaakko muutti Kuopioon. Ja Essi ja Mirka muuttivat yhteen. Uusia kämppiä siis kierrettäväksi. 

Oli myös se surullisen kuuluisi luonnontieteilijäristeily Tukholmaan. Ja pääsin mukaan siihen kuitututkimukseen! Olen myös syksyllä alkanut liikkua vähän enemmän liikuntahaasteen myös, ja näin ollen kuntoni on parantunut. Laihduin myös kesällä jonkin verran, ja olen saanut pidettyä painoni ihan hyvissä luvuissa. 

Kaiken kaikkiaan mukava vuosi on ollut. Aikalailla rauhallisempi, mitä kaksi edeltäjäänsä, mutta se nyt ei mitään haittaa! :D

Tanssia tapanina

Joulu oli ja meni, ja mikäs sen parempi tapa hyvästellä jouluaika kuin tapanin tanssit. Aloitettiin päivä täällä Iisalmessa äitini luona Even, Suvin ja Mirkan kanssa vanhoja kuvia katselemalla. Illemmalla tuli sitten muitakin Iisalmikavereita etkoilemaan meille ja yhdestoista maita jatkoimme baariin, Iisalmen Caveman klubille. Iisalmessa on oikeasti baari, jonne ei ole pääsymaksua, ei narikka pakkoa (ja narikkakin maksaa vain euron, jos sitä haluaa käyttää) ja juomat ovat halpoja. En ymmärrä miten sellainen baari voi olla millään tavalla kannattava, mutta näin asiakkaan näkökulmasta, se on ihan täydellinen. Lähdin jo kahdelta kotiin, sillä siihen aikaan lähti kyyti. Olisin kyllä viihtynyt vaikka tappiin asti, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä, että joudun kävelemään kotiin baarihepenissäni. 

Aamulla nousin yhdentoista aikaan siivoilemaan ja yllätyksekseni paikat olivat ihan siistit, vaikka täällä oli ollut illalla lähes 20 ihmistä. Pulloja ja tölkkejä kertyi kolme pussillista, että niistähän saan vielä mukavat rahat. Pakkanenkin on laskenut melkoisesti, joten Leewin kanssa oli mukava käydä aamulenkillä. Pakko kuitenkin myöntää, että päätä kivistää vielä hiukan eiliset siiderit. Eilen oli kuitenkin tosi kivaa. Vaikka ilta noudattikin tällaista peruskaavaa, aloitellaan porukalla ja lähdetään baariin, niin silti porukka oli sellaista, jonka kanssa nykyään enää harvoin pääsee juhlimaan, valitettavasti. Mutta tällä  "Iisalmestalähtöisinolevalla porukalla" on kyllä aina hauskaa. 

Viime kerralla kun olin juomassa, ei oikein onnistunut. Nyt kuitenkin join 4 siideriä 6 tunnissa ja yhden mansikkashotin baarissa sitten sen jälkeen, joten tahti oli minulle hyvä. Kyllähän minua väsytti, mutta en huomannut sitä ennen kuin vasta kotona, kun pääsin omaan sänkyyn. Mukava hilpeys pysyi pitkin iltaa, ja tänäänkin olen ollut ihan suhteellisen skarppina. Ehkä minä ja alkoholi voimme pysyä siis vielä ystävinä, kunhan emme tapaa liian usein. 

Nämä kuvat eivät nyt sitten liity yhtään tekstiin. Otettiin kivoja porukkakuvia, joista olisin omasta puolestani voinut laittaa minkä vain, mutta jotenkin joku onnistui joka kuvassa aina irvistämään sen verran hurjan näköisesti, että en taida julkaista täällä yhtäkään niistä kuvista.

Enkelin muistomerkillä oli paljon kynttilöitä jouluaattona. 

Joulutunnelmaa

Keittelen tässä porkkanoita italiansalaattia varten. Tulimme Janin kanssa eilen Iisalmeen joulun viettoon. Minun oli tänään tarkoitus käydä Kauneimmissa Joululauluissa, niin kuin olen joka vuosi käynyt, mutta olin katsonut ajan väärin, ja saavuin paikalla yli puolituntia myöhässä. En sitten viitsinyt enää mennä, kun olisi tuntunut epäkohteliaalta rynniä sisään, kun siellä joku pikkutyttö juuri alttarin edessä oli laulelemassa. Palasin siis kotiin, mutta onneksi lauluseurani Eve ja Ossi, jotka olin onnistunut hämäämään kirkolle myöskin väärään aikaan, tulivat meille pelaamaan lautapelejä pariksi tunniksi. Eve ja Ossi asuvat Raumalla, joten heitä näkee nykyään melko harvoin. Oli siis kiva pelailla.

Olen paketoinut lahjoja, ja tein glögijuustokakunkin. Pientä jouluvalmistelua. Haimme lisäksi äsken Janin kanssa kuusen naapurista. Se on nyt tuulikaapissa totuttelemassa sisäilmaan. Eilen kävimme äidin kanssa Hanna-mummon luona Pielavedellä, ja veimme samalla kynttilöitä äidin puolen haudoille. Huomenna olisi sitten vuorossa käydä isäni vanhempien, eli mummon ja ukin, luona toivottamassa joulut sillekin puolelle sukua.

Oikein onnistunutta ja mukavaa joulua kaikille! :)

Maailmanlopun merkkejä

Janin herätys soi aamulla klo 07:15. Jani painoi automaattisesti torkun päälle ja jatkoi unia. Minua sen sijaan ei enää nukuttanut, mikä on outoa, sillä yleensä jatkan uniani sikeästi Janin liikkeistä huolimatta. Kun Jani sitten lopulta nousi ylös, tarjouduinkin lähtemään hänen puolestaan töihin, sillä oloni oli hyvin pirteä. Sehän ei tietenkään käynyt, joten Jani joutui töihin, ja minä jäin miettimään miten tämän päivä kuluttaisin.

Kun katselin ikkunasta ulos, tajusin jotain outoa; Aurinko paistoi väärästä suunnasta. Lumiset kuuset olivat värjäytyneet kauniin kultaisiksi, mutta väärältä puolelta. Silloin muistin mitä on tekeillä. Maailmanloppu. Se on ilmoitellut minulle tulostaan jo pari päivää. Nimittäin toissapäivänä lähikauppamme kassan kortinlukija sekä ottoautomaatti olivat epäkunnossa, ja eilen kun menin kuntosalille, siellä ei ollut ketään muita. Olin yksin kuntosalilla. Ei tällaisia asioita voi tapahtua ilman syytä. Minä tietenkin fiksuna tyttönä tajusin heti, että maailmanloppuhan se vain ilmoittelee tulostaan.

Tämä päivähän se on ollutkin sitten aivan hurja. Jouduin lisäämään aamupuurooni suolaa, koska jostain ihme syystä ostin eilen Oivariinin tilalle jotain Flora Kultaa. Hyi. Aamukaakaonikin maistui aivan muoville. Lisäksi Karvinen nukkui keittiöpöydällä, jossa sitä en ole vielä tavannut nukkumassa, ja kun menin rapsuttelemaan sitä, se antoi minun rapsutella mahaansa, ihan kuin se olisi ollut itsestään selvää että niin tehdään! Ja mikä kaikkein oudoita: kun aloin pestä pyykkiä, en löytänyt Janin mustia likaisi sukkia mistään muualta kuin pesukorista! Yleensä niitä on vähintään pari per huone. 

Ei näin omituinen päivä voi enteille kyllä mitään muuta kuin maailmanloppua! (Tai sitten tämä toimii esimerkkinä siitä, miten tylsästä päivästä saa heti hiukan mielenkiintoisemman, kun kiinnittää vähän liikaa huomiota ympäristöönsä.)

Ja jälleen kuvitan merkintäni leipomuksillani, kun en muutakaan keksi. Haarukkaleipiä, joita leivoin juuri mummolle ja ukille joululahjaksi. 

Urana koehenkilö

Noin kuukausi takaperin: olimme juuri Annen kanssa syöneet ja käppäilimme naulakoille. Meidät pysäytti nainen, joka jakoi esitelappusia eräästä tutkimuksesta. Tutkimukseen etsittiin koehenkilöitä. Lappusessa oli lista ominaisuuksista, joita koehenkilön tuli täyttää. Huomasin sopivani kohtiin aivan täydellisesti. Muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään siitä huolimatta ottaa yhteyttä tutkimusryhmään. Olisin vain viskannut lapun roskiin. Nyt kuitenkin, kun olen yliopistoelämää enemmän nähny, aloin miettiä, että millaista olisi itse koettaa värvätä koehenkilöitä omaan tutkimukseen. Taittelin lappusen ja laitoin laukkuni sivutaskuun.

Parin päivän päästä kotona törmäsin jälleen lappuun. Päätin kysyä asiasta hiukan lisää ja soitin lapun tarjoamaan numeroon. Tavoittelemani henkilö ei ollut tavattavissa, joten jätin soittopyynnön, ja muutaman päivän päästä minulle sitten soitettiin. Tutkimuksessa tutkitaan liukoisen kuidun vaikutusta suolen toimintaan. Puhelimessa minua haastateltiin pitkään, ja myös haastattelija oli sitä mieltä, että sovin täydellisesti tutkimuskohteeksi. Syön juuri sopivan vähän kuituja! Kuitenkin haastattelun lopussa minulta kysyttiin vielä paino ja pituus, joiden perusteella BMI:ni laskettiin. Ja mitä. Se oli liian pieni. Haastattelija kuulosti harmistuneelta ja pahoitteli, että heillä on tarkat rajat näihin. Sanoi kuitenkin soittavansa minulle heti, mikäli rajoissa voidaan hiukan joustaa. En kuitenkaan jäänyt kauaksi niistä rajoista, mitkä vaadittiin.

Harmitti kyllä minuakin. Minä olen tasapainoillut painoni kanssa niin uutterasti, ja yhtäkkiä painankin liian vähän. Tutkimuksen aihe olisi kiinnostanut minua, ja koehenkilöille luvattiin pieni rahallinen korvauskin. Ainoa asia mikä minua huolestutti, oli se että tutkimusta varten mahasta oli otettava röngtenkuvat 3 kertaa. Olisin kuitenkin ollut moiseenkin valmis, jotta olisin päässyt mukaan. Haastattelussa nimittäin tajusin, että syön oikeasti todella vähän kuituja, ja olisi kiva tietää, miten paljon vatsani vointiin vaikuttaa, jos lisään kuituja ruokavaliooni. Tokin voin kokeilla sitä ihan itsekin, mutta tutkimuksessa se olisi ollut helpompaa.

Nyt kuitenkin seuraa yllättävä käänne. Eilen nimittäin tämä samainen nainen soitti minulle ja kysyi, vieläkö olen kiinnostunut ottamaan osaa tutkimukseen. Hän sanoi laskeskelleensa, että minun ei tarvitsisi kerätä kuin pari kiloa, ja olisin jo BMI-rajojen sisällä. Hän sanoi, että kyllähän kaikki nyt sen pari kiloa jouluna keräävät, ja että heidän vaakansa näyttää varmasti vähän enemmän kuin kotivaa'at. Niinpä pääsin kuin pääsinkin mukaan tutkimukseen. Lupasin vielä käydä syömässä koululla, ennen kuin minut punnitaan "virallisesti".

Ensimmäinen haastatteluni on 7.1.. Onhan se vähän hassua mennä puhumaan vieraille mahani toiminnasta, mutta hälläkös väliä. Tutkimus kestää 4 kuukautta ja minun pitää jaksottain syödä lumepillereitä ja kuitupillereitä ja välillä olla kokonaan ilman pillereitä. Kerron matkastani koehenkilönä varmasti vielä sitten myöhemmin lisää, mutta lupaan jättää kaikki mahantoimintaani liittyvät yksityiskohdat pois!

(Kuvat ovat täältä, sieltä myös vähän kuituinfoa. )

Jouluostoksilla

Äiti käväisi tänään täällä Kuopiossa, ja kävimme yhdessä jouluostoksilla Matkuksessa. Minä se en ole jaksanut joulua stressata en sitten tippaakaan. Aikaisempina vuosina olen ostanut lahjoja vähän kaikille sukulaisista kavereihin, ja siinä on hirveän suuri työ ja stressi, kun pitää löytää joku sopiva lahja omalle budjetilleni. Tänä vuonna ostin lahjat vain pikkusisaruksille (6- ja 8-vuotiaat) sekä 3-vuotiaalle kummitytölleni Sallalle. Muistan itse vieläkin, miten jännittävää pienenä oli odottaa joulupukkia, ja mikä riemu se olikaan sitten kun niitä lahjoja tuli. Lapset osaavat oikeasti nauttia lahjoista, joten heille kyllä ne kuuluvat. Mikä parasta, kun jätin ostamatta lahjat kavereille ja muille sukulaisille, jäi minulle enemmän rahaa laitettavaksi noihin muutamaan lahjaan. Janille ja äidilleni tosin aion hankkia myös lahjat, mutta en ole vielä ihan varma mitä ostaisin.

Meillä meni äitin kanssa ensimmäinen puolitoista tuntia Ikeassa hortoiluun. Matkuksen yhteydessä tosiaan on myös Ikea, jos joku ei sitä tiennyt. Ikeaan saisi kyllä uppoamaan melko monta tuntia, jos vain haluaisi. Nyt koetimme vain juosta sen läpi mahdollisimman nopeasti, ja hakea vain pari hyllyä, jotka äiti halusi. Silti aikaa kyllä kului.

Joulua Ikeassa.

Kiertelimme Matkuksessa, mutta äidillä oli menoa neljältä, joten monta liikettä jäi käymättä edelleen. Ehdimme kuitenkin käydä syömässä sushiravintolassa, jonka nimeä en enää muista. Minä todella pidän sushista. Mielestäni se on kuitenkin parasta itsetehtynä. Toisaalta ei minulla ole hirveän hyvää käsitystä siitä, millaista on se oikein hyvä sushi, sillä olen syönyt sushia vain muutamassa ravintolassa. Sen lisäksi olen tehnyt sitä tosiaan itsekin usein, ja olen joskus ostanut niitä pakastesushiannoksiakin, jotka tosin eivät kyllä millään yllä omatekemien tai ravintolasushien rinnalle.

Söin muuten myös eilen aasialaisittain, kun kävimme Janin kanssa syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Kävimme myös samalla reissulla katsomassa Hobitti-elokuvan. Elokuva oli mielestäni ihan hyvä. En ole lukenut kirjaa, joten ei ollut mitään ennakko-odotuksia. Jani kritisoi leffaa siitä, ettei siinä ollut tarpeeksi naisia. Katsottiin se 3D-versio, niin jossain vaiheessa alkoi tuntua, että ne lasit painaa liikaa nenää, mutta se meni sitten ohi. Persuuskin puutui, kun olivat melko pitkäksi saaneet tuon trilogian ensimmäisen osan venytettyä, mutta jaksoin katsoa silti. Takanaolijaa saattoi tosin vähän häiritä, kun mytysin penkissäni kokoajan puolelta toiselle. 

Hiukan urheilullinen pokeripäivä

Kävin eilen Mirkan kanssa kuntosalilla. Salilla käynti on minulla nyt joulukuussa vähän lipsunut. Tarkoituksena kun on ollut, että kävisin salilla vähintään kahdesti viikossa, mutta tällä ja edellisellä viikolla olen molemmilla jaksanut käydä vain kerran. Ensi viikolla yritän kuitenkin käydä kahdesti. Kun yliopistoliikunnat ovat joulutauolla, on jotenkin hankala motivoida itseään liikkeelle. Ajattelin kuitenkin käydä uimassa ja luistelemassa tässä viikon sisään, niin saan liikuntahaasteeni täyteen ennen joulua! Hiihtämään en pääse ennen kun olen käynyt uusimassa suksieni pohjat. Sen taidan tehdä vasta joulun jälkeen.

Vaikka liikunnasta olen ehkä hitusen lipsunut, ja syönyt olen ihan miten sattuu, olen kyllä hyvin pysynyt ns. tavoitepainossani jo monta kuukautta. En nyt sitten ole varma, että pitäisikö laskea tavoitepainoa, vai odotella vaan, että jos sitä uuden vuoden jälkeen saisi uutta intoa salilla käymiseen, ja saisi sieltä tuloksia, niin kroppakin vähän kiinteytyisi. Taidan valita tämän jälkimmäisen, sillä joulun alla on kyllä turha alkaa painoa pudottamaan, ja muutenkin painoni on tällä hetkellä lukemana hyvä. Peilin kanssa emme vain vielä ole päässeet yhteisymmärrykseen.

Salin jälkeen kävimme syömässä koululla, jossa muuten oli tomaattikeiton lisukkeena maailman parasta fetaa. Sen oli pakko sisältää jotain 99% rasvaa, sillä ei feta muuten voi olla niin täyteläisen pehmeää ja ihanaa. Illalla suuntasimme Jaakon luo pitämään pokeri-iltaa. Pelasimme kaksi peliä, joihin molempii jokainen panosti euron! Meitä oli neljä pelaajaa, joten yhteensä rahaa pyöri peleissä huikeat 8 euroa! (Tämähän kuulostaa ihan joltain yläasteen sanalliselta matematiikan tehtävältä.) Minä tietenkin tipuin ensimmäisenä molemmista peleistä. Mirka taas toisena. Jaakko ja hänen kämppiksensä Valtsu jakoivat sitten kahdestaan potin. Mirkan kanssa köyhdyttiin, mutta jos perjantai-illan huvituksiin kuluu yhteensä 2 euroa, niin ei se kovin kallis ilta silloin ole ollut.

Juuri ennen kuin oltiin Mirkan kaa lähdössä kotiin, meidät pakotettiin pelaamaan Slender man -peliä. Oltiin heti jo ihan kauhuissamme siitä, vaikka ei tiedetty edes yhtään mikä se oli. Jos meidän pitää pelata jotain peliä, se ei voi olla mitään kivaa. Pelissä ideana oli kerätä 8 lappusta metsässä olevista kohteista (jotain rakennuksia etc.), ilman että "Slender man" nappaa sinut. Minun piti aloittaa ja ongelmana oli se, että aina jos jossain näkyi vaikka tiiliseinää (eli sinne olisi pitänyt mennä), minä käännyt 180 astetta ja juoksin pois. Lopulta Jaakko kyllästyi pelityyliini, ja pelasi itse. Oli ihan tarpeeksi jännittävää jo se katsominen. Kiva oli siitä sitten lähteä pimeään yöhön tallustamaan tuollaisen pelin jälkeen.

Pissiongelma ja pipareita

Eilen oli graduanalyysin esitys, eli viimeinen päivä koulussa. Unohdin tosin käydä palauttamassa labrapäiväkirjani, joten sen käyn viemässä vielä perjantaina. 

Käytin Karvis-Marvista eilen eläinlääkärillä. Harmi kun unohdin kameran kotiin, sillä siinä oli kyllä maailman hupaisin kuljetus. Lastasin Karvisen ensin kuljetuskoppiin, jonka sitten teippasin ilmastointiteipillä kiinni. Sitten kiedoin kopan pyyhkeeseen ja pistin pulkaan. Klinikka sijaitsee tuossa parin sadan metrin päässä, joten onnitui tuo matkan teko ihan hyvin näinkin. 

Sinänsä aika turha lääkärireissu kyllä oli. Tarkoituksena oli tarkastaa, onko Karvisella virtsatietulehdus tai virtsakiviä, kun se jälleen kusi minun tavaroihin, tällä kertaa läppärilaukkuun. Lääkärin mukaan kuitenkin oireet eivät kuulostaneet kummaltakaan, vaan Karvinen on luultavasti stressaantunut minusta, ja yrittää peittää mun hajua. Sain mukaani pullon jotain kissaferomonia, jota voin suihkutella käsiini ja tavaroihini. Lisäksi lääkäri käski minun olla oikein mukava ja kiltti karvista kohtaan, jotta se alkaa pitää hajustani. Voi tuottaa ajoittain hankaluuksia, mutta pakko yrittää.

Illaksi sitten suuntasin Mirkan ja Essin luo, jossa nostattelimme joulutunnelmaa tortuilla, pipareilla, glögillä ja tietenkin joululauluilla.

(Laivalta ostetut karkit on myös nyt kaikki jo loppu. Eilen vetelin viimeiset, eli Maoamit. Miten ne voikaan olla niin hyviä. Täydellisen kermaisen ihania.)

Noi kuvat on vähän häröjä.

Ulkona on lunta

Olettehan huomanneet, että ulkona on aivan ihana ilma? Äiti lähti vaihteeksi lappiin ja toi Leewin minulle hoitoon, ja Leewin opastuksella minä huomasin, että tuolla ulkonahan nyt todella kannattaa olla. On lunta, mutta ei kylmä. Voi kumpa tämä ilma pysyisi tämmöisenä jouluun. Tulisi aika unelmajoulu kyllä näillä hangilla.

Kaikki Kuopion sorsat oli kokoontuneet tälle pienelle sulalle lätäkölle.

Hiihtämässä

Jani osti itselleen sukset tuossa viime viikolla, ja nyt kun lumi tuli, ja Iisalmeen oli ajettu jo ekat ladutkin, niin käytiinpä niitä sitten testaamassa. Tai siis Jani testasi uusia suksiaan, ja minä hiihdin äitini suksilla.

Eilen ja tänään käytiin tunteroiset hiihtämässä Iisalmen Paloisvuorella. Sinne oli tosiaan tehty sellainen reilun kilometrin pituinen rata, jota me muutamat hullut sauvoimme onnessamme menemään. Jani luistellen ja minä ihan perinteiseen tyyliin. Kiitos minun, oltiin kyllä varmaan hitaimmet hiihtäjät siellä, mutta kun kumpikaan ei todellakaan olla mitään himohiihtäjiä, niin eipä se mitään haitannut. Siinäs viuhtoivat ohi tiukoissa hiihtotrikoissaan. 

Minulla ei tietenkään ollut kameraa mukana, joten laitoin Janin ottamaan kännykällään vähän todisteaineistoa.

Minä olen alkanut sietämään hiihtämistä vasta ihan viime vuosina. Yläasteella inhosin hiihtoa yli kaiken. En ole varma miksi, mutta uskon, että ne -20 asteen pakkaset ja hyvin helpostin palelevat sormeni liittyivät asiaan. Oli lisäksi paljon työläämpää kävellä kouluun sukset olalla kuin ilman suksia. Lukiossa valitsin liikunnankurssini sellaisiin jaksoihin, etten vahingossakaan joutuisi hiihtämään. Kuitenkin sitten abivuonna jotain tapahtui, ja otin kerran sukset kouraan ja lähdin yksikseni jäälle. Sain hiihtää silloin kun itse halusin, ja sain tulla pois, kun alkoi tympäistä. Pikkuhiljaa olen tässä siis alkanut selättämään tätä inhoani hiihtoa kohtaan. Nykyään se on minusta jo ihan siedettävää.

Haalariesittely

Minullapa alkoi vähän niin kuin loma. Vielä pitäisi kyllä tehdä soluviljelyn työpäiväkirja loppuun ja samalla jokin pieni essee doksorubisiinista, sekä kyhätä ja esittää yksi graduanalyysi. Mutta muuten olisi koulu selätetty tältä syksyltä. Sain myös eilen ne verikoetulokset, ja kaikki arvot olivat ihan normaalit. Jippii!

Kun minulle ei ole nyt mitään sen kummoisempaa tapahtunut, päätin tehdä päivityksen minulle rakkaasta, joskin maailman epäseksikkäimmästä vaatekappaleesta; opiskelijahaalaristani. Haalarikultani on minulle liian iso, sillä minua neuvottiin ottamaan iso haalari, jotta alle mahtuu paljon lämmintä vaatetta. Ikäväkseni olen tässä parin talven aika huomannut, että ihan turhaan otin tuollaisen teltan, sillä en minä sinne haalarin alle niitä toppavaatteita ikinä pue, enkä muutenkaan härhellä haalarissani ulkosalla juurikan missään -30 asteen pakkasissa. No mutta onhan se ainakin tosi katu-uskottavaa, kun haalarini persuus roikkuu aina jossain polvien kohdalla. 

Tämä esittely lienee helpompi hoitaa kuvin, joten tässä tulee (valitettavasti en osaa muokata kuvia edes sen vertaa, että saisin yhdistettyä kaksi kuvaa yhdeksi, joten jokainen kuva on omanaan).

Haalari edestä..

..ja takaa.

Ainejärjestön logo

Tässä ovat kolme suosikkihaalarimerkkiäni. Minulla on vielä pino merkkejä ompelematta, koska en omista mustaa lankaa.

Ei ole rakkautta, on vain rekombinaatio. Tästä merkistä olen saanut paljon erilaisia tulkintoja, enkä vieläkään ole ihan varma mikä alkuperäinen idea on. Minusta tämä on kuitenkin ihan loistava, ainakin niin miten itse sen tulkitsen.

Synnynnäisten äijien kerho. Ei mitään käsitystä mistä tämä merkki on tai mikä tämän idea on, mutta jotenkin tämä tuo sisäisen äijäni niin hyvin esiin, että en voi olla pitämättä. Helsingin vaakuna on tuohon keskelle äijistelty, toivottavasti tämä kuva ei tee blogistani mitään k-18-blogia.

Long cat is long. Ihana, suloinen ja suuri! Sai kunniapaikan pullotaskustani.

Olen myös kerännyt haalariini nimmareita. On muuten tosi kätevää!

"vaikee olla vaatimaton, kun on vitun hyvä" -Heikki Kuula. Siteeraus on Teflon Brothersien biisistä Poimunopeus. Harmittaa, että en ottanut nimmaria kuin vain Heikki Kuulalta, kun mahdollisuus olisi ollut saada samalla nimmari esimerkiksi Pyhimykseltä, jota kuuntelen kyllä enemmän kuin Teflon Brothersia tai Heikki Kuulaa.  

"jos sul o toyota ni tööttää" -Ruudolf. Ja alla on myös Karri-Koiran signeeraus. Iisalmessa äipällä on Toyota Corolla, jolla on tullut itsekin paljon ajeltua, varsinkin silloin kun juuri sain ajokortin. Ja tuo biisi soi usein! 

"eksä tiedä kuka mä luulen olevani" -Cheek. Ehheh. Voi ei. Olisin voinut keksiä jonkun niin paljon sopivammankin siteerauksen tuohon, mutta eipä nyt vappuaattoiltana tullut muuta mieleen.

 Tässä sitten paras ja ehdottomasti arvokkain nimmarini, nimittäin korumuotoilija Essi Hässin nimikirjoitus! Haters gonna hate. Haters keep hatin'.

Huomiokaa sitten, etten ole oikein pystynyt vaikuttamaan siihen kenen nimmarin haalariini olen saanut. Ihan mille vain keikalle kun ei viitsi haalarit jalassa marssia, joten nuo kaikki esiintyjät ovat olleet joissain opiskelijabileissä. En kyllä halua vähätellä, sillä kuuntelen jokaista noista artisteista!