Kävin eilen Mirkan kanssa kuntosalilla. Salilla käynti on minulla nyt joulukuussa vähän lipsunut. Tarkoituksena kun on ollut, että kävisin salilla vähintään kahdesti viikossa, mutta tällä ja edellisellä viikolla olen molemmilla jaksanut käydä vain kerran. Ensi viikolla yritän kuitenkin käydä kahdesti. Kun yliopistoliikunnat ovat joulutauolla, on jotenkin hankala motivoida itseään liikkeelle. Ajattelin kuitenkin käydä uimassa ja luistelemassa tässä viikon sisään, niin saan liikuntahaasteeni täyteen ennen joulua! Hiihtämään en pääse ennen kun olen käynyt uusimassa suksieni pohjat. Sen taidan tehdä vasta joulun jälkeen.
Vaikka liikunnasta olen ehkä hitusen lipsunut, ja syönyt olen ihan miten sattuu, olen kyllä hyvin pysynyt ns. tavoitepainossani jo monta kuukautta. En nyt sitten ole varma, että pitäisikö laskea tavoitepainoa, vai odotella vaan, että jos sitä uuden vuoden jälkeen saisi uutta intoa salilla käymiseen, ja saisi sieltä tuloksia, niin kroppakin vähän kiinteytyisi. Taidan valita tämän jälkimmäisen, sillä joulun alla on kyllä turha alkaa painoa pudottamaan, ja muutenkin painoni on tällä hetkellä lukemana hyvä. Peilin kanssa emme vain vielä ole päässeet yhteisymmärrykseen.
Salin jälkeen kävimme syömässä koululla, jossa muuten oli tomaattikeiton lisukkeena maailman parasta fetaa. Sen oli pakko sisältää jotain 99% rasvaa, sillä ei feta muuten voi olla niin täyteläisen pehmeää ja ihanaa. Illalla suuntasimme Jaakon luo pitämään pokeri-iltaa. Pelasimme kaksi peliä, joihin molempii jokainen panosti euron! Meitä oli neljä pelaajaa, joten yhteensä rahaa pyöri peleissä huikeat 8 euroa! (Tämähän kuulostaa ihan joltain yläasteen sanalliselta matematiikan tehtävältä.) Minä tietenkin tipuin ensimmäisenä molemmista peleistä. Mirka taas toisena. Jaakko ja hänen kämppiksensä Valtsu jakoivat sitten kahdestaan potin. Mirkan kanssa köyhdyttiin, mutta jos perjantai-illan huvituksiin kuluu yhteensä 2 euroa, niin ei se kovin kallis ilta silloin ole ollut.
Juuri ennen kuin oltiin Mirkan kaa lähdössä kotiin, meidät pakotettiin pelaamaan Slender man -peliä. Oltiin heti jo ihan kauhuissamme siitä, vaikka ei tiedetty edes yhtään mikä se oli. Jos meidän pitää pelata jotain peliä, se ei voi olla mitään kivaa. Pelissä ideana oli kerätä 8 lappusta metsässä olevista kohteista (jotain rakennuksia etc.), ilman että "Slender man" nappaa sinut. Minun piti aloittaa ja ongelmana oli se, että aina jos jossain näkyi vaikka tiiliseinää (eli sinne olisi pitänyt mennä), minä käännyt 180 astetta ja juoksin pois. Lopulta Jaakko kyllästyi pelityyliini, ja pelasi itse. Oli ihan tarpeeksi jännittävää jo se katsominen. Kiva oli siitä sitten lähteä pimeään yöhön tallustamaan tuollaisen pelin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti