Kun katselin ikkunasta ulos, tajusin jotain outoa; Aurinko paistoi väärästä suunnasta. Lumiset kuuset olivat värjäytyneet kauniin kultaisiksi, mutta väärältä puolelta. Silloin muistin mitä on tekeillä. Maailmanloppu. Se on ilmoitellut minulle tulostaan jo pari päivää. Nimittäin toissapäivänä lähikauppamme kassan kortinlukija sekä ottoautomaatti olivat epäkunnossa, ja eilen kun menin kuntosalille, siellä ei ollut ketään muita. Olin yksin kuntosalilla. Ei tällaisia asioita voi tapahtua ilman syytä. Minä tietenkin fiksuna tyttönä tajusin heti, että maailmanloppuhan se vain ilmoittelee tulostaan.
Tämä päivähän se on ollutkin sitten aivan hurja. Jouduin lisäämään aamupuurooni suolaa, koska jostain ihme syystä ostin eilen Oivariinin tilalle jotain Flora Kultaa. Hyi. Aamukaakaonikin maistui aivan muoville. Lisäksi Karvinen nukkui keittiöpöydällä, jossa sitä en ole vielä tavannut nukkumassa, ja kun menin rapsuttelemaan sitä, se antoi minun rapsutella mahaansa, ihan kuin se olisi ollut itsestään selvää että niin tehdään! Ja mikä kaikkein oudoita: kun aloin pestä pyykkiä, en löytänyt Janin mustia likaisi sukkia mistään muualta kuin pesukorista! Yleensä niitä on vähintään pari per huone.
Ei näin omituinen päivä voi enteille kyllä mitään muuta kuin maailmanloppua! (Tai sitten tämä toimii esimerkkinä siitä, miten tylsästä päivästä saa heti hiukan mielenkiintoisemman, kun kiinnittää vähän liikaa huomiota ympäristöönsä.)
Ja jälleen kuvitan merkintäni leipomuksillani, kun en muutakaan keksi. Haarukkaleipiä, joita leivoin juuri mummolle ja ukille joululahjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti