Voi kauhia. Olemme tainneet Janin kanssa taantua kehityksessämme tässä joulukuun aikana. En ole varma mistä tämä kaikki lähti, mutta aina olemme kyllä tykänneet kierrellä kaupoissa, erityisesti leluosastoilla.
Mutta niin, ensinnäkin minä ostin Janille joululahjaksi koottavan Mersun pienoismallin, ja sitä olemma tässä värkkäilleet pari päivää. Minä olen maalannut osat, ja Jani on sitten koonnut autoa sitä mukaa, kun osat on saatu maalattua. Tässä asiassa puolustukseksemme voin sanoa, että aika hankala tuollaista on koota ja maalata, että ei tämä ainakaan ihan pikkulasten hommaa voi olla!
Tältä näyttää meidän olkkarin lattia tällä hetkellä.
Tämä on tarkkaa työtä.
Toiseksi Jani osti helikopterin. Ei siis mitään oikeaa helikopteria, vaan sellaisen pienen kauko-ohjattavan helikopterin, jolla se nyt päristelee illat keittiön ja olkkarin väliä. Mutta hei, kyllähän tuollaisen pienen kopterin ohjaaminen vaatii taitoa, ettei tuommoistakaan nyt ainakaan alle 10-vuotiaalle uskalla antaa! Lisäksi tuolla kopterilla voi ottaa kuvia ja videoita.
Tällainen täällä nyt siten päristelee.
Itse olen ollut vielä Janiakin pahempi. Olen tässä kuukauden aikana ostanu jo 6 lelua. Aloin nimittäin keräillä niitä. Olen aina ihaillut kauppojen leluosastoilla, miten nättejä muovisia eläinleluja siellä onkaan. Sellaisissa hyllyissä. Niissä on paljon hevosia, mutta lisäksi myös muita eläimiä. Ja ne on ihan aidon näköisiä! En voinut vastustaa, ja ostin itselleni haisunäädän. Siitä niitä sitten alkoi kertyä. 6-vuotias pikkusiskonikin kuulma ostelee näitä samoja eläinfigureja, että tätä en kyllä saa nyt mitenkään päin kuulostamaan aikuimaiselta touhulta. Mutta puolustaudun sanomalla, että nyt on minullakin kiva keräily harrastus. Tällainen mun oma juttu, jollaista mulla ei oo pitkään aikaan ollut.
Eivätkös ole ihania!
On ne!
Mutta on se hyvä aina välillä vähän taantua, ettei käy liian kypsäksi tämä touhu. Käytiin juuri äsken Janin kanssa laskemassa pulkalla mäkeä. Koska läheisen alakoulun pihan mäet olivat meille aivan liian matalia, huristelimme pulkalla jalkakäytävillä aina kun vain tuli pienikin alamäki. Täällä Puijonlaaksossa onneksi alamäkiä riittää! Vastaantulijat katselivat kyllä vähän oudoksuen toimintaamme.
Nyt suklaata ja telkkaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti