Noin kuukausi takaperin: olimme juuri Annen kanssa syöneet ja käppäilimme naulakoille. Meidät pysäytti nainen, joka jakoi esitelappusia eräästä tutkimuksesta. Tutkimukseen etsittiin koehenkilöitä. Lappusessa oli lista ominaisuuksista, joita koehenkilön tuli täyttää. Huomasin sopivani kohtiin aivan täydellisesti. Muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään siitä huolimatta ottaa yhteyttä tutkimusryhmään. Olisin vain viskannut lapun roskiin. Nyt kuitenkin, kun olen yliopistoelämää enemmän nähny, aloin miettiä, että millaista olisi itse koettaa värvätä koehenkilöitä omaan tutkimukseen. Taittelin lappusen ja laitoin laukkuni sivutaskuun.
Parin päivän päästä kotona törmäsin jälleen lappuun. Päätin kysyä asiasta hiukan lisää ja soitin lapun tarjoamaan numeroon. Tavoittelemani henkilö ei ollut tavattavissa, joten jätin soittopyynnön, ja muutaman päivän päästä minulle sitten soitettiin. Tutkimuksessa tutkitaan liukoisen kuidun vaikutusta suolen toimintaan. Puhelimessa minua haastateltiin pitkään, ja myös haastattelija oli sitä mieltä, että sovin täydellisesti tutkimuskohteeksi. Syön juuri sopivan vähän kuituja! Kuitenkin haastattelun lopussa minulta kysyttiin vielä paino ja pituus, joiden perusteella BMI:ni laskettiin. Ja mitä. Se oli liian pieni. Haastattelija kuulosti harmistuneelta ja pahoitteli, että heillä on tarkat rajat näihin. Sanoi kuitenkin soittavansa minulle heti, mikäli rajoissa voidaan hiukan joustaa. En kuitenkaan jäänyt kauaksi niistä rajoista, mitkä vaadittiin.
Harmitti kyllä minuakin. Minä olen tasapainoillut painoni kanssa niin uutterasti, ja yhtäkkiä painankin liian vähän. Tutkimuksen aihe olisi kiinnostanut minua, ja koehenkilöille luvattiin pieni rahallinen korvauskin. Ainoa asia mikä minua huolestutti, oli se että tutkimusta varten mahasta oli otettava röngtenkuvat 3 kertaa. Olisin kuitenkin ollut moiseenkin valmis, jotta olisin päässyt mukaan. Haastattelussa nimittäin tajusin, että syön oikeasti todella vähän kuituja, ja olisi kiva tietää, miten paljon vatsani vointiin vaikuttaa, jos lisään kuituja ruokavaliooni. Tokin voin kokeilla sitä ihan itsekin, mutta tutkimuksessa se olisi ollut helpompaa.
Nyt kuitenkin seuraa yllättävä käänne. Eilen nimittäin tämä samainen nainen soitti minulle ja kysyi, vieläkö olen kiinnostunut ottamaan osaa tutkimukseen. Hän sanoi laskeskelleensa, että minun ei tarvitsisi kerätä kuin pari kiloa, ja olisin jo BMI-rajojen sisällä. Hän sanoi, että kyllähän kaikki nyt sen pari kiloa jouluna keräävät, ja että heidän vaakansa näyttää varmasti vähän enemmän kuin kotivaa'at. Niinpä pääsin kuin pääsinkin mukaan tutkimukseen. Lupasin vielä käydä syömässä koululla, ennen kuin minut punnitaan "virallisesti".
Ensimmäinen haastatteluni on 7.1.. Onhan se vähän hassua mennä puhumaan vieraille mahani toiminnasta, mutta hälläkös väliä. Tutkimus kestää 4 kuukautta ja minun pitää jaksottain syödä lumepillereitä ja kuitupillereitä ja välillä olla kokonaan ilman pillereitä. Kerron matkastani koehenkilönä varmasti vielä sitten myöhemmin lisää, mutta lupaan jättää kaikki mahantoimintaani liittyvät yksityiskohdat pois!
(Kuvat ovat täältä, sieltä myös vähän kuituinfoa. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti